Koulu alkaa – elintavat oppimisen tukena?

Kesäloman loppu häämöttää ja paluu kouluun tai koulun aloitus koskettaa tuhansia lapsia. Koulun, opettajien ja vanhempien tavoitteena on tukea parhaalla mahdollisella  lasten oppimista ja menestymistä koulussa.  Terveelliset elintavat ovat yksi keino edistää oppimiseen liittyviä prosesseja. Ovatko liikunta, ruokavalio ja uni yhteydessä oppimiseen ja onko ylipaino haitaksi oppimiselle?

Voidaanko liikunnalla edistää oppimista – onko fyysinen passiivisuus haitallista oppimiselle?

Fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä aivojen toimintaan ja niiden rakenteisiin, kognitiivisiin toimintoihin sekä koulumenestykseen useissa, mutta ei kuitenkaan kaikissa poikittaistutkimuksissa1. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu positiivinen yhteys objektiivisesti kiihtyvyysmittarilla mitatun liikunnan, kognition ja koulumenestyksen välillä2–4, mutta useissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ole kuitenkaan havaittu5–8. Vapaa-ajan tai luokkahuoneliikunnan lisäämiseen tähtäävissä interventiotutkimuksissa on havaittu, että liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen lapsuudessa9–11. Kaikki interventiotutkimukset eivät kuitenkaan ole onnistuneet parantamaan kognitiota12 tai oppimista13. Näyttääkin siltä, että liikunnan vaikutukset oppimiseen ja sen taustalla vaikuttaviin kognitiivisiin ja neuraalisiin tekijöihin ovat voimakkaimpia niillä lapsilla, joilla on heikompi tarkkaavaisuus14,15, huonompi koulumenestys16, matala kestävyyskunto tai jotka ovat ylipainoisia tai lihavia17–19 tutkimuksen alkutilanteessa.

pay-919676_1280
Kuva: Pixabay

Yksi selitys osin epäyhtenäisiin tuloksiin voi olla, että kaikki liikunta eivät ole yhtä tehokasta kognitiivisten toimintojen ja koulumenestyksen parantamisessa. Joissain tutkimuksissa motorisia taitoja haastavan liikuntaintervention on havaittu olevan tehokkaampi kognitiivisten toimintojen edistämisessä kuin yksinkertaisempi kestävyystyyppinen liikunta20. Lisäksi liikunnan vaikutukset oppimiseen voivat olla tilannesidonnaisia; Mullender-Wijsman ja kumppaneiden tutkimuksessa11 liikunnalliset oppitunnit paransivat koulumenestystä, mutta eivät toiminnanohjausta12. Tämän tutkimuksen perusteella liikunnan yhdistäminen opittavaan kouluaineeseen voi tehostaa oppimista ilman parannusta kognitiivisissa toiminnoissa. Lisäksi jo jonkin verran liikkuvien lasten kokonaisliikunnan määrän lisääminen ei enää tehosta oppimista merkittävästi ilman liikuntaan yhdistettyä kognitiivista ärsykettä. Joissain tutkimuksissa myös motoriset taidot, mutta ei kestävyyskunto, on yhdistetty koulumenestyksen ja kognitioon lapsilla21,22. Liikunta saattaa myös tehostaa ruokavalion ja erityisesti dokosaheksaeenihapon (DHA:n) vaikutuksia aivoihin23. Lisäksi liikunta näyttäisi vähentävän epäterveellisen ruokavalion epäedullisia vaikutuksia aivoihin23.

Fyysisellä passiivisuudella tarkoitetaan yleensä toimintaa istuvassa tai puolimakaavassa asennossa, jossa energiankulutus on vähäistä24. Runsas ruutuaika ja erityisesti television katselu on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin ja koulumenestykseen25,26. Jotkut fyysisesti passiiviset toimet, kuten lukeminen ja piirtäminen voivat parantaa kognitiota ja oppimista27.  Nämä erot fyysisesti passiivisten toimintojen yhteyksistä kognitioon ja oppimiseen saattavat selittää heikot ja epäyhtenäiset yhteydet objektiivisesti mitatun fyysisen passiivisuuden, kognition ja oppimisen välillä2,3,5,6. Käänteinen yhteys television katsomisen, cognition ja koulumenestyksen välillä saattaa osin selittyä myös epäterveellisten ruokien napostelulla28. Fyysinen passiivisuus ja erityisesti television katselu ja ruutuaika ovat usein yhteydessä suurempaan energian saantiin energiatiheistä ruuista ja vähäisempään hedelmien ja kasvisten kulutukseen28.

Onko olemassa aivoruokaa?

Ravitsemuksen yhteyksiä kognitioon ja koulumenestykseen voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tasolla: tarkastellen yksittäisten ravintoaineiden yhteyksiä, tutkien eri ruoka-aineiden yhteyksiä tai tarkastellen ruokavalion kokonaislaadun yhteyksiä kognitioon ja oppimiseen. Vaikka kaikilla tasoilla on heikkoutensa ja vahvuutensa, tutkimuksissa kuvataan yhä enemmän ruokavalion kokonaisuuksien yhteyksiä kognitioon ja oppimiseen koska ruokavalion kokonaisuus kuvaa paremmin arkielämää ja koska eri ravintoaineet ovat usein vahvasti yhteydessä toisiinsa ja eri ravintoaineilla voi myös olla yhdysvaikutuksia aivojen terveyteen.

background-1239436_1280
Kuva: Pixabay

Ravintoaineen, kognitio ja koulumenestys

Tutkimusten mukaan korkeampi tai riittävä/suositusten mukainen tiettyjen ravintoaineiden, kuten raudan ja monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA), ja matalampi tyydyttyneiden rasvahappojen saanti on yhteydessä kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla29–32.

Suurempi PUFA:n saanti on yhdistetty parempaan lyhytkestoiseen muistiin lapsuudessa31–33. Yhden tutkimuksen mukaan myös hiilihydraattien tai tyydyttyneiden rasvahappojen vaihtaminen PUFA:an oli yhteydessä parempaan lyhytkestoiseen muistiin32. Suurimmassa osassa aikaisempi tutkimuksia ravintoaineiden saantia on arvioitu ruokapäiväkirjojen tai ruoka-ainekyselyjen avulla ja vain harvassa tutkimuksessa on tarkasteltu plasman PUFA :n pitoisuuksien yhteyttä oppimiseen ja kognitioon lapsilla – näiden tutkimusten tulokset ovat osin ristiriitaisia34,35. Montgomeryn ym.35 tutkimuksen mukaan veren DHA:n ja työmuistin välillä ei ollut yhteyttä. Toisaalta tässä tutkimuksessa havaittiin, että DHA:n ja eikosapentaeenihapon (EPA) yhteenlaskettu pitoisuus veressä PUFA-statuksen indikaattorina oli yhteydessä työmuistiin.  Boucherin ym.34 tutkimuksessa veren fosfolipideistä mitatuilla DHA:lla, EPA:lla tai muilla n-3 ryhmän rasvahapoilla ei ollut yhteyttä lasten työmuistiin. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa suurempi plasman EPA, DHA ja EPA:n ja arakidonihapon suhde olivat yhteydessä ylipainoisten, mutta ei normaalipainoisten lasten, kognitioon36. Näiden lisäksi kasvanut veren DHA- ja EPA-pitoisuus kolmen kuukauden ravitsemusintervention jälkeen oli yhteydessä suurempaan kehittymiseen lukutaitoa mittaavassa testissä 9–11-vuotiailla lapsilla37. STRIP-tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu vaikutusta kielellisiin kykyihin PUFA:n lisäämisellä ja tyydyttynyttä rasvaa vähentämällä38,39.

Joidenkin tutkimusten mukaan korkeampi n-3 rasvahappojen ja erityisesti DHA:n saanti ravintolisistä, voi edistää kognitiivista kehitystä varhaislapsuudessa, mutta ei myöhemmin lapsuudessa tai aikuisuudessa30,34,40,41. Viimeaikaisen tutkimustuloksen mukaan suurempi omega 3 ja 6 (DHA, EPA, gamma-linoleenihappo) saanti kolmen kuukauden aikana kuitenkin vaikutti positiivisesti lukutaitoon ja vaikutus oli sitä suurempi, mitä heikompi keskittymiskyky lapsella oli tutkimuksen alkutilanteessa42.

Zhang ym.32 havaitsivat käänteisen yhteyden ruokavalion kolesterolin ja työmuistin välillä 6–16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Baym ym.31 puolestaan havaitsisivat käänteisen yhteyden tyydyttyneen rasvan ja trans-rasvahappojen sekä työmuistin välillä 7–9-vuotiailla lapsilla. Runsas tyydyttyneen rasvan saanti on myös yhdistetty heikompaan koulumenestykseen nuorilla43.

Suurempi kuidun ja liukenemattoman kuidun saanti on yhdistetty kognitiiviseen kontrolliin lapsilla41. Lisäksi matalan glykeemisen indeksin aamiainen voi parantaa työmuistia välittömästi ruokailun jälkeen 5–11-vuotiailla lapsilla44.

Ruoka-aineiden yhteydet kognitioon ja koulumenestykseen

Suurempi kalan saanti on yhdistetty parempaan kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla ja nuorilla46–48. Yhdessä norjalaisessa tutkimuksessa runsaampi marjojen ja hedelmien kulutus oli yhteydessä koulumenestykseen sekä tytöillä että pojilla, mutta vihannesten syönti vain tytöillä49. Myös muissa tutkimuksissa vihannesten syönnillä on havaittu positiivinen yhteys koulumenestykseen43,47. Lisäksi matala hedelmien, marjojen, vihannesten ja kuitupitoisten viljatuotteiden ja runsas prosessoidun punaisen lihan on raportoitu olevan yhteydessä heikompaan kognitioon 6–8-vuotiailla suomalaislapsilla50. Myös runsas virvoitusjuomien käyttö on yhdistetty matalampaan koulumenestykseen nuorilla47.

Ruokavalion laadun yhteydet kognitioon ja oppimiseen

Vaikka tutkimustieto ruokavalion kokonaisuuden yhteyksistä oppimiseen on melko vähäistä, joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi Välimeren ruokavaliomallia kuvaava KIDMEX-indeksin51,52 ja Healthy Eating Index –ruokavaliopistemäärän43 matalampi arvo on yhdistetty heikompaan koulumenestykseen nuorilla. Lisäksi ruokavalio, joka sisälsi runsaasti lihatuotteita, pikaruokaa, naposteltavaa ja sokerilla makeutettuja juomia, kolmen vuoden iässä, oli yhteydessä heikompaan koulumenestykseen 10-vuoden iässä53. Muista kokonaisruokavalion laatua kuvaavista indekseistä Healthy Eating Index – 2005:n41, DASH-ruokavaliopistemäärä:50, Itämeren ruokavaliota kuvaava Baltic Sea Diet Score:n50, suomalaisiin ravitsemussuosituksiin perustuva Finnish Children Healthy Eating Index:n54 matalammat pistemäärät ovat yhdistetty heikompaan kognitioon ja koulumenestykseen. Näiden tulosten perusteella heikompi ruokavalion laatu monella eri mittarilla mitattuna on siis ollut yhteydessä matalampiin kognitiivisin toimintoihin ja heikompaan koulumenestykseen. Yhteistä näissä ruokavalion laatua kuvaavissa indekseissä on se, että niissä terveellinen ruokavalio sisältää runsaasi kasviksia, hedelmiä, marjoja, kalaa ja täysjyvää ja vain vähän tyydyttynyttä rasvaa ja punaista lihaa. Toisaalta joissain tutkimuksissa välimeren ruokavaliota kuvaava Mediterranean Diet Score ei ole ollut yhteydessä koulumenestykseen suomalaislapsilla54.

Ruokakolmio.jpg
Itämeren ruokavaliomalli. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja kotona valmistettuja ruoka 6–12 kuukauden iässä on myös yhdistetty parempaan kognitioon neljän vuoden iässä55. Lisäksi länsimainen ruokavalio joka sisälsi runsaasti pikaruokaa, punaista ja prosessoitua lihaa, virvoitusjuomia, uppopaistettuja ja puhdistettuja ruokia on yhdistetty heikompaan kognitioon 17-vuoden iässä56.

Interventiotutkimuksia on ruokavaliomuutosten vaikutuksista oppimiseen ja kognitioon on vielä vähän, mutta kolmen kuukauden satunnaistetussa ja kontrolloidussa kouluruokatutkimuksessa pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio paransi lukutaitoa, mutta heikensi tarkkaavaisuutta 10-vuotiailla lapsilla57. Nämä vaikutukset olivat kuitenkin vahvempia pojilla, lapsilla joiden vanhemmat olivat korkeammin koulutettuja, sekä niillä joilla oli normaali tai hyvä lukutaito tutkimuksen alussa58.

Onko nukkuminen kuin laittaisi rahaa pankkiin?

Uni on välttämätöntä aivojen, oppimisen ja muistin kehittymiselle59. Joidenkin tutkimusten mukaan lyhyt uni on yhteydessä heikompaan kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla ja nuorilla60. Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimustulosten mukaan myös heikompi unen laatu saattaa olla yhteydessä heikompaan kognitiiviseen toimintaan (Luojus, Haapala ym. julkaisematon). Myös unen vaikutukset kognitioon ja oppimiseen voivat välittyä esimerkiksi ravitsemuksen kautta – lyhyt unen kesto on esimerkiksi yhdistetty epäterveelliseen, energiatiheitä pikaruokia ja makeisia suosivaan, ruokavalioon 9–11-vuotiailla lapsilla61.

Voiko ylipaino heikentää oppimista?

Ylipaino ja lihavuus on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin21,62–64 ja koulumenestykseen65,66 lapsilla ja nuorilla. Lisäksi insuliiniresistenssi67 ja kohonnut valtimotautiriski on yhdistetty pienempään hippokampuksen tilavuuteen, madaltuneeseen valkean aineen yhtenäisyyteen ja etuotsalohkon valkoisen aineen tilavuuteen nuorilla68,69 ja heikompaan kognitioon lapsilla70. Joidenkin tutkimusten mukaan myös matala-asteinen tulehdustila voi heikentää koulumenestystä71. Ylipaino on kuitenkin myös yhdistetty positiivisesti koulumenestykseen intialaisilla lapsilla62, mahdollisesti tarkoittaen sitä, että liiallinen energiansaanti saattaa olla parempi aivojen kehitykselle kuin aliravitsemus.

Yhteenveto

Vaikka suurin osa elintapojen, kognition ja koulumenestyksen välisistä yhteyksistä on edelleen poikkileikkaustutkimuksia, ne yhdessä olemassa olevien interventiotutkimusten kanssa tukevat käsitystä siitä, että monipuolinen fyysinen aktiivisuus, terveellinen ruokavalio ja riittävä uni tukevat oppimista.

Monipuolisen liikunnan tulisi sisältää sekä sykettä nostavaa liikkumista että motorisia taitoja kehittävää ja kognitiivisestikin haastaa liikettä. Ravitsemustutkimusten perusteella riittävä raudan, DHA:n ja EPA:n saanti voi edistää kognitiota samoin kuin kalan ja vihannesten, hedelmine ja marjojen syönti. Toisaalta runsas pikaruuan syönti näyttäisi olevan yhteydessä heikompiin kognitiivisiin taitoihin. Ruokavaliot, jotka sisältävät paljon edellämainittuja ravinto- ja ruoka-aineita sekä vain vähän tyydyttynyttä rasvaa, prosessoitu lihaa ja sokeria. Lisäksi riittävä uni on keskeistä aivojen hyvinvoinnille ja sitä kautta oppimiselle.

Lähteet

  1. Donnelly JE, Hillman CH, Castelli D, et al. Physical Activity, Fitness, Cognitive Function, and Academic Achievement in Children. Med Sci Sport Exerc. 2016;48(6):1197-1222. doi:10.1249/MSS.0000000000000901.
  2. Haapala EA, Väistö J, Lintu N, et al. Physical activity and sedentary time in relation to academic achievement in children. J Sci Med Sport. 2016;20:583-589. doi:10.1016/j.jsams.2016.11.003.
  3. Syväoja HJ, Tammelin TH, Ahonen T, Kankaanpää A, Kantomaa MT. The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children. PLoS One. 2014;9(7):e103559. doi:10.1371/journal.pone.0103559.
  4. Booth JN, Leary SD, Joinson C, et al. Associations between objectively measured physical activity and academic attainment in adolescents from a UK cohort. Br J Sports Med. 2014;48(3):265-270. doi:10.1136/bjsports-2013-092334.
  5. Maher C, Lewis L, Katzmarzyk PT, Dumuid D, Cassidy L, Olds T. The associations between physical activity, sedentary behaviour and academic performance. J Sci Med Sport. 2016;19(12):1004-1009. doi:10.1016/j.jsams.2016.02.010.
  6. Syväoja HJ, Kantomaa MT, Ahonen T, Hakonen H, Kankaanpää A, Tammelin TH. Physical Activity, Sedentary Behavior, and Academic Performance in Finnish Children. Med Sci Sports Exerc. 2013;45(11):2098-2104. doi:10.1249/MSS.0b013e318296d7b8.
  7. Esteban-Cornejo I, Tejero-González CM, Martinez-Gomez D, et al. Objectively measured physical activity has a negative but weak association with academic performance in children and adolescents. Acta Paediatr. 2014;103(11):e501-e506. doi:10.1111/apa.12757.
  8. LeBlanc MM, Martin CK, Han H, et al. Adiposity and physical activity are not related to academic achievement in school-aged children. J Dev Behav Pediatr. 2012;33(6):486-494. doi:10.1097/DBP.0b013e31825b849e.
  9. Kamijo K, Pontifex MB, O’Leary KC, et al. The effects of an afterschool physical activity program on working memory in preadolescent children. Dev Sci. 2011;14(5):1046-1058. doi:10.1111/j.1467-7687.2011.01054.x.
  10. Hillman CH, Pontifex MB, Castelli DM, et al. Effects of the FITKids Randomized Controlled Trial on Executive Control and Brain Function. Pediatrics. 2014;134(4):e1063-e1071. doi:10.1542/peds.2013-3219.
  11. Mullender-Wijnsma MJ, Hartman E, de Greeff JW, Doolaard S, Bosker RJ, Visscher C. Physically Active Math and Language Lessons Improve Academic Achievement: A Cluster Randomized Controlled Trial. Pediatrics. 2016;137(3):1-9.
  12. de Greeff JW, Hartman E, Mullender-Wijnsma MJ, Bosker RJ, Doolaard S, Visscher C. Long-term effects of physically active academic lessons on physical fitness and executive functions in primary school children. Health Educ Res. 2016:cyv102. doi:10.1093/her/cyv102.
  13. Tarp J, Domazet SL, Froberg K, et al. Effectiveness of a School-Based Physical Activity Intervention on Cognitive Performance in Danish Adolescents: LCoMotion—Learning, Cognition and Motion – A Cluster Randomized Controlled Trial. PLoS One. 2016;11(6):e0158087. doi:10.1371/journal.pone.0158087.
  14. Gapin JI, Labban JD, Etnier JL. The effects of physical activity on attention deficit hyperactivity disorder symptoms: the evidence. Prev Med (Baltim). 2011;52 Suppl 1:S70-4. doi:10.1016/j.ypmed.2011.01.022.
  15. Gapin J, Etnier JL. The relationship between physical activity and executive function performance in children with attention-deficit hyperactivity disorder. J Sport Exerc Psychol. 2010;32(6):753-763. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21282836.
  16. Resaland GK, Aadland E, Moe VF, et al. Effects of physical activity on schoolchildren’s academic performance: The Active Smarter Kids (ASK) cluster-randomized controlled trial. Prev Med (Baltim). 2016;91:322-328. doi:10.1016/j.ypmed.2016.09.005.
  17. Krafft CE, Pierce JE, Schwarz NF, et al. An eight month randomized controlled exercise intervention alters resting state synchrony in overweight children. Neuroscience. 2014;256:445-455. doi:10.1016/j.neuroscience.2013.09.052.
  18. Krafft CE, Schwarz NF, Chi L, et al. An 8-month randomized controlled exercise trial alters brain activation during cognitive tasks in overweight children. Obesity (Silver Spring). 2014;22(1):232-242. doi:10.1002/oby.20518.
  19. Davis C, Tomporowski P, McDowell J, et al. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: a randomized controlled trial. Heal Psychol. 2011;30(1):91-98. doi:10.1037/a0021766.
  20. Koutsandreou F, Wegner M, Niemann C, Budde H. Effects of Motor versus Cardiovascular Exercise Training on Children’s Working Memory. Med Sci Sports Exerc. 2016;48:1144-1152. doi:10.1249/MSS.0000000000000869.
  21. Haapala E, Lintu N, Väistö J, et al. Associations of Physical Performance and Adiposity with Cognition in Children. Med Sci Sport Exerc. 2015;47(10):2166-2174. doi:10.1249/MSS.0000000000000652.
  22. Haapala EA, Lintu N, Väistö J, et al. Associations of Cardiovascular Fitness, Motor Performance and Adiposity with Cognition in Children. Med Sci Sport Exerc. 2015. doi:10.1249/MSS.0000000000000652.
  23. Gomez-Pinilla F. The combined effects of exercise and foods in preventing neurological and cognitive disorders. Prev Med (Baltim). 2011;52:S75-S80. doi:10.1016/j.ypmed.2011.01.023.
  24. Sedentary Behaviour Research Network. Letter to the Editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviours.” Appl Physiol Nutr Metab. 2012;37(February):540-542. doi:10.1139/H2012-024.
  25. Carson V, Kuzik N, Hunter S, et al. Systematic review of sedentary behavior and cognitive development in early childhood. Prev Med (Baltim). 2015;78:115-122. doi:10.1016/j.ypmed.2015.07.016.
  26. Carson V, Hunter S, Kuzik N, et al. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth: an update. Appl Physiol Nutr Metab. 2016;41:240-265. doi:10.1186/1479-5868-8-98.
  27. Haapala EA, Poikkeus A-M, Kukkonen-Harjula K, et al. Associations of Physical Activity and Sedentary Behavior with Academic Skills – A Follow-up Study among Primary School Children. PLoS One. 2014;10:e107031.
  28. Hobbs M, Pearson N, Foster PJ, Biddle SJH. Sedentary behaviour and diet across the lifespan: an update systematic review. Br J Sports Med. 2014;49(July 2015):1179-1188. doi:10.1136/bjsports-2014-093754.
  29. Falkingham M, Abdelhamid A, Curtis P, Fairweather-Tait S, Dye L, Hooper L. The effects of oral iron supplementation on cognition in older children and adults: a systematic review and meta-analysis. Nutr J. 2010;9:4. doi:10.1186/1475-2891-9-4.
  30. Jiao J, Li Q, Chu J, Zeng W, Yang M, Zhu S. Effect of n-3 PUFA supplementation on cognitive function throughout the life span from infancy to old age: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Clin Nutr J Clin Nutr. 2014;100(6):1422-1436.
  31. Baym CL, Khan NA, Monti JM, et al. Dietary lipids are differentially associated with hippocampal-dependent relational memory in prepubescent children 1 – 4. 2014:1026-1033. doi:10.3945/ajcn.113.079624.Physical.
  32. Zhang J, Hebert J, Muldoon M. Dietary fat intake is associated with psychosocial and cognitive functioning of school-aged children in the United States. J Nutr. 2005;135(April):1967-1973. http://jn.nutrition.org/content/135/8/1967.short. Accessed December 1, 2014.
  33. Lassek WD, Gaulin SJC. Sex differences in the relationship of dietary fatty acids to cognitive measures in American children. Front Evol Neurosci. 2011;3(November):1-8. doi:10.3389/fnevo.2011.00005.
  34. Boucher O, Burden MJ, Muckle G, et al. Neurophysiologic and neurobehavioral evidence of beneficial effects of prenatal omega-3 fatty acid intake on memory function at school age 1 – 3. Am J Clin Nutr. 2011;93:1025-1037. doi:10.3945/ajcn.110.000323.Am.
  35. Montgomery P, Burton JR, Sewell RP, Spreckelsen TF, Richardson AJ. Low Blood Long Chain Omega-3 Fatty Acids in UK Children Are Associated with Poor Cognitive Performance and Behavior: A Cross-Sectional Analysis from the DOLAB Study. PLoS One. 2013;8(6):e66697. doi:10.1371/journal.pone.0066697.
  36. Haapala E, Viitasalo A, Venäläinen T, et al. Plasma polyunsaturated fatty acids are directly associated with cognition in overweight children but not in normal weight children. Acta Paediatr. 2016:1-6. doi:10.1111/apa.13596.
  37. Sørensen LB, Damsgaard CT, Dalskov S-M, et al. Diet-induced changes in iron and n-3 fatty acid status and associations with cognitive performance in 8–11-year-old Danish children: secondary analyses of the Optimal Well-Being, Development and Health for Danish Children through a Healthy New Nordic Diet. Br J Nutr. 2015:1-15. doi:10.1017/S0007114515003323.
  38. Rask-nissila L, Tammi A. Neurological Development of 5-Year-Old Children Receiving a Low – Saturated Fat ,. 2000;284(8):993-1000.
  39. L. R-N, E. J, P. T, et al. Effects of diet on the neurologic development of children at 5 years of age: The STRIP project. J Pediatr. 2002;140(3):328-333. doi:10.1067/mpd.2002.122393.
  40. Innis SM. Dietary omega 3 fatty acids and the developing brain. Brain Res. 2008;1237:35-43. doi:10.1016/j.brainres.2008.08.078.
  41. Khan N a, Raine LB, Drollette ES, Scudder MR, Kramer AF, Hillman CH. Dietary Fiber Is Positively Associated with Cognitive Control among Prepubertal Children. J Nutr. 2015;145(1):143-149. doi:10.3945/jn.114.198457.
  42. Johnson M, Fransson G, Östlund S, Areskoug B, Gillberg C. Omega 3/6 fatty acids for reading in children: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial in 9-year-old mainstream schoolchildren in Sweden. J Child Psychol Psychiatry. 2016. doi:10.1111/jcpp.12614.
  43. Florence M, Asbridge M, Veugelers P. Diet Quality and Academic Performance. J Sch Health. 2008;78(4):239-241. doi:10.1111/j.1746-1561.2008.00293.x.
  44. Young H, Benton D. The effect of using isomaltulose (Palatinose???) to modulate the glycaemic properties of breakfast on the cognitive performance of children. Eur J Nutr. 2014;54(6):1013-1020. doi:10.1007/s00394-014-0779-8.
  45. Isaacs EB, Gadian DG, Sabatini S, et al. The effect of early human diet on caudate volumes and IQ. Pediatr Res. 2008;63(3):308-314. doi:10.1203/PDR.0b013e318163a271.
  46. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, Schwab U, Lindi V, Lakka TA. Associations of diet quality with cognition in children-the Physical Activity and Nutrition in Children Study. Br J Nutr. 2015;114(7):1080-1087. doi:10.1017/S0007114515001634.
  47. Burrows T, Goldman S, Pursey K, Lim R. Is there an association between dietary intake and academic achievement: a systematic review. J Hum Nutr Diet. 2016:1-24. doi:10.1111/jhn.12407.
  48. Åberg M a I, Åberg N, Brisman J, Sundberg R, Winkvist A, Torén K. Fish intake of Swedish male adolescents is a predictor of cognitive performance. Acta Paediatr. 2009;98:555-560. doi:10.1111/j.1651-2227.2008.01103.x.
  49. Stea TH, Torstveit MK. Association of lifestyle habits and academic achievement in Norwegian adolescents: a cross-sectional study. BMC Public Health. 2014;14(1):829. doi:10.1186/1471-2458-14-829.
  50. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, Schwab U, Lindi V, Lakka T. Associations of diet quality with cognition in children – The Physical Activity and Nutrition in Children Study. Br J Nutr. 2015:in press. doi:10.1017/S0007114515001634.
  51. Vassiloudis I, Yiannakouris N. Academic Performance in Relation to Adherence to the Mediterranean Diet and Energy Balance Behaviors in Greek Primary Schoolchildren. J Nutr Educ Behav. 2014;46:164-170. doi:10.1016/j.jneb.2013.11.001.
  52. Esteban-Cornejo I, Izquierdo-Gomez R, Gómez-Martínez S, et al. Adherence to the Mediterranean diet and academic performance in youth: the UP&DOWN study. Eur J Nutr. 2015. doi:10.1007/s00394-015-0927-9.
  53. Feinstein L, Sabates R, Sorhaindo a, et al. Dietary patterns related to attainment in school: the importance of early eating patterns. J Epidemiol Community Health. 2008;62(8):734-739. doi:10.1136/jech.2007.068213.
  54. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, et al. Diet quality and academic achievement – A prospective study among primary school children. Eur J Nutr. 2016;in press.
  55. Gale C, Martyn C, Marriot L, et al. Dietary patterns in infancy and cognitive and neuropsychological function in childhood. J Child Psychol Psychiatry. 2009;50(7):816-823. doi:10.1111/j.1469-7610.2008.02029.x.Dietary.
  56. Nyaradi A, Foster JK, Hickling S, et al. Prospective associations between dietary patterns and cognitive performance during adolescence. J Child Psychol Psychiatry. 2014;55(9):1017-1024. doi:10.1111/jcpp.12209.
  57. Sørensen LB, Dyssegaard CB, Damsgaard CT, et al. The effects of Nordic school meals on concentration and school performance in 8- to 11-year-old children in the OPUS School Meal Study: a cluster-randomised, controlled, cross-over trial. Br J Nutr. 2015;113(8):1280-1291. doi:10.1017/S0007114515000033.
  58. Sørensen LB, Damsgaard CT, Petersen RA, et al. Differences in the effects of school meals on children’s cognitive performance according to gender, household education and baseline reading skills. Eur J Clin Nutr. 2016;(April):1-7. doi:10.1038/ejcn.2016.99.
  59. Kopasz M, Loessl B, Hornyak M, et al. Sleep and memory in healthy children and adolescents – A critical review. Sleep Med Rev. 2010;14(3):167-177. doi:10.1016/j.smrv.2009.10.006.
  60. Carson V, Tremblay MS, Chaput J, Chastin SFM. Associations between sleep duration , sedentary time , physical activity , and health indicators among Canadian children and youth using compositional analyses 1. 2016;302(June):294-302.
  61. Westerlund L, Ray C, Roos E. Associations between sleeping habits and food consumption patterns among 10-11-year-old children in Finland. Br J Nutr. 2009;102(10):1531-1537. doi:10.1017/S0007114509990730.
  62. Veena SR, Hegde BG, Ramachandraiah S, Krishnaveni G V, Fall CHD, Srinivasan K. Relationship between adiposity and cognitive performance in 9-10-year-old children in South India. Arch Dis Child. 2014;99(2):126-134. doi:10.1136/archdischild-2013-304478.
  63. Kamijo K, Pontifex MB, Khan N a, et al. The negative association of childhood obesity to cognitive control of action monitoring. Cereb Cortex. 2014;24(3):654-662. doi:10.1093/cercor/bhs349.
  64. Kamijo K, Pontifex MB, Khan N a, et al. The association of childhood obesity to neuroelectric indices of inhibition. Psychophysiology. 2012;49(10):1361-1371. doi:10.1111/j.1469-8986.2012.01459.x.
  65. Esteban-Cornejo I, Tejero-González CM, Castro-Piñero J, et al. Independent and combined influence of neonatal and current body composition on academic performance in youth: The UP & DOWN Study. Pediatr Obes. 2015;10:157-164. doi:10.1111/ijpo.239.
  66. Kamijo K, Khan N a, Pontifex MB, et al. The relation of adiposity to cognitive control and scholastic achievement in preadolescent children. Obesity (Silver Spring). 2012;20(12):2406-2411. doi:10.1038/oby.2012.112.
  67. Kanoski SE, Davidson TL. Western diet consumption and cognitive impairment: Links to hippocampal dysfunction and obesity. Physiol Behav. 2011;103(1):59-68. doi:10.1016/j.physbeh.2010.12.003.
  68. Yau PL, Javier DC, Ryan CM, et al. Preliminary evidence for brain complications in obese adolescents with type 2 diabetes mellitus. Diabetologia. 2010;53(11):2298-2306. doi:10.1007/s00125-010-1857-y.
  69. Yau PL, Kang EH, Javier DC, Convit A. Preliminary evidence of cognitive and brain abnormalities in uncomplicated adolescent obesity. Obesity. 2014;22(8):1865-1871. doi:10.1002/oby.20801.
  70. Scudder MR, Khan NA, Lambourne K, et al. Cognitive Control in Preadolescent Children With Risk Factors for Metabolic Syndrome. Heal Psychol. 2015;34:243-252.
  71. Esteban-Cornejo I, Martinez-Gomez D, Gómez-Martínez S, et al. Inflammatory biomarkers and academic performance in youth. The UP & DOWN Study. Brain Behav Immun. 2016;54:122-127. doi:10.1016/j.bbi.2016.01.010.

 

 

Mainokset

Hyvä kunto ja kapea vyötärö suojaavat pitkäaikaissairaiden nuorten valtimoita

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen yksi suurimmista kansansairauksistamme ja merkittävä terveydenhuollon kuormittaja. Valtimotauteihin johtavat epäedulliset muutokset verisuonten rakenteessa ja toiminnassa alkavat usein jo lapsuudessa. Vähäinen liikunta, ylipaino ja huono kestävyyskunto ovat yhdistetty näihin muutoksiin väestöpohjaisissa perusterveissä lapsiaineistoissa. Erityisesti pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla ja nuorilla riski valtimotauteihin saattaa olla kohonnut. Tutkimuksissa on havaittu, että pitkäaikaissairaat ja vammaiset lapset liikkuvat vähemmän, ovat useammin ylipainoisia sekä huonokuntoisempia kuin heidän terveet ikätoverinsa.

Valtimoiden jäykistyminen ja niiden toiminnan häiriöt ovat yksi ensimmäisistä valtimotautien merkeistä. Valtimojäykkyydestä on kirjoitettu enemmän täällä.

Matalan kestävyyskunnon on havaittu olevan keskeinen valtimo- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Kuten todettua, pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla ja nuorilla kestävyyskunto on usein heikompi kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla ja nuorilla. Kuvassa 1. on esitetty pitkäaikaissairaiden ja vammaisten maksimaalisen hapenottokyvyn taso suhteessa väestöpohjaiseen vertailuaineistoon.

Fitness_kuva
KUVA 1. Suhteellinen maksimaalinen hapenottokyky pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla. Lähde: Takken, Bongers,  van Brussel, Haapala, Hulzeboz (2017). ESRD: end-stage renal disease; SB: spina bifida; AP: achondroplacia; ALL: acute lymphoblastic leukemia; JIA: juvenile idiopathic arthritis; OI: osteogenesis imperfecta; CF: cystic fibrosis; CP: cerebral palsy

Tutkimuksia pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten valtimotautiriskiin olevista tekijöistä on vähän ja aikaisemmat tutkimukset ovat olleet hyvin pieniä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kestävyyskunnon, kehon koostumuksen kuvaajien sekä urheiluharrastuksen yhteyksiä valtimojäykkyyteen. Lisäksi tutkimme, onko olemassa kynnysarvo maksimaaliselle hapenottokyvylle ja kehon koostumuksen kuvaajille, jonka ylä- tai alapuolella valtimojäykkyys kasvaa.

Tutkimuksen menetelmät

Tutkimukseen osallistui 140 alankomaalaista pitkäaikaissairasta tai vammaista nuorta. Nuoret oli rekrytoitu mukaan tutkimukseen mm. kuntoutuskeskuksista, Wilhelminan lastensairaalasta sekä erilaisista järjestöistä.

Kestävyyskunto mitattiin joko polkupyöräegrometrilla (esimerkiksi kaikki sydänlapset ja -nuoret), juosten tehdyllä sukkulajuoksutestillä tai pyörätuolilla tehdyllä sukkula-ajotestillä. Riippumatta testaustavasta, tutkittavilta mitattiin hengityskaasujen vaihto hengityskaasuanalysaattorilla maksimaalisen hapenottokyvyn analysoimiseksi. Kehon koostumusta varten mitattiin vyötärönympärys, kehon rasvaprosentti sekä painoindeksi. Lisäksi painoindeksi ja vyötärönympärys ikä- ja sukupuolistandardoitiin Alankomaalaisen väestöaineiston perusteella. Urheiluharrastukseen osallistumisen tutkimiseksi tutkimukseen rekrytoitiin säännöllisesti, vähintään kahdesti viikossa, urheiluseuran harjoituksiin osallistuvia nuoria. Valtimoiden jäykkyys mitattiin kajoamattomalla Arteriograph-laitteella (Kuva 2). Myös valtimojäykkyys ikä- ja sukupuolistandardoitiin yli 3300 keskieurooppalaisen lapsen ja nuoren aineistoon perustuvien viitearvojen perusteella.

wp_20161107_006
KUVA 2. Arteriograph-laite, jota käytettiin valtimojäykkyyden mittaamiseen. Kuva: Eero Haapala

Tulokset

Tutkimukseen osallistuneesta nuoresta 17 oli sydänsairaus, neljällä keuhkosairaus, 10 aineenvaihdunnan sauraus, 11 ortopedinen vamma, 82 hermolihasjärjestelmän sairaus tai vamma, kuudella immunologinen tai hematologinen sairaus, kolmella syöpä ja seitsemällä epilepsia.

Tutkimuksessa havaittiin, että matalampi maksimaalinen hapenottokyky oli yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuorilla, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli alle 35 mL/kg/min oli myös jäykemmät valtimot kuin muilla nuorilla. Suhteutettuna viitearvoihin, hapenottokyky 35 mL/kg/min on jonkin verran väestön keskimääräistä hapenottokykyä matalampi (Kuva 3). Toisin sanoen, välttyäkseen kohonneelta valtimojäykkyydeltä, ei tarvitse olla huippu-urheilija, vaan jo keskimääräinen hapenottokyky näyttäisi olevan valtimoille eduksi.

Fitness2-kuva
KUVA 3. Maksimaalisen hapenottokyvyn vertailuarvot iän ja sukupuolen mukaan. Vasemmalla pojat, oikealla tytöt. Lähde: Takken, Bongers, van Brussel, Haapala, Hulzebos (2017).

Tutkimuksessa myös pidempi vyötärönympärys oli yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Vastaavanlaista yhteyttä ei havaittu painoindeksillä tai rasvaprosentilla. Lisäksi vyötärönympärys joka ylitti 73 cm oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen. Suhteutettuna Alankomaiden väestötietoihin, tämä tarkoittaa sitä, että jo nuorten keskimääräinen vyötärönympärys oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen.

Urheiluharrastukseen osallistumisella ei tässä tutkimuksessa ollut yhteyttä valtimojäykkyteen.

Johtopäätökset

Riittävän liikunta ja terveellinen ruokavalio luovat pohjan myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten nuorten valtimoterveydelle. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia siitä, että on tärkeää olla olematta huonossa kunnossa. Kohtuullisesti kuormittava ja rasittava liikunta on käytännössä ainoa tapa parantaa kestävyyskuntoa. Liikunta onkin tärkeää kaikille, mutta erityisesti niille joilla on pitkäaikaissairauksia. Urheiluharrastuksella ei kuitenkaan ollut yhteyttä valtimojäykkyyteen. Näyttäisi siltä, että urheiluharrastus, joka toistuu vain muutaman kerran viikossa, ei yksinään tarjoa riittävää valtimoiden toimintaa ja rakennetta edistävää kuormitusta.

Tässä tutkimuksessa jo väestön keskimääräistä vyötärönympärystä vastaava vyötärön mitta oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen. Toisaalta painoindeksillä tai rasvaprosenttilla ei vastaavaa yhteyttä havaittu. Havaintomme eivät ole aivan uniikkeja, sillä suuressa israelilaistutkimuksessa sydäntautikuolleisuus lisääntyi 40 vuoden seurannan aikana, jos painoideksi oli ollut normaalipainon ylärajoilla tai korkeampi teini-iässä.  Tarvitaan kuitenkin lisää kehon koostumuksen ja terveyden kuvaajien raja-arvoja selvittäviä tutkimuksia, ennen kuin näistä tuloksista voi antaa väestötason suosituksia lasten ja nuorten terveydenedistämisen tueksi.

Artikkeli ”The associations of cardiorespiratory fitness, adiposity and sports participation with arterial stiffness in youth with chronic diseases or physical disabilities” julkaistiin European Journal of Preventive Cardiology -lehdessä. Artikkelin kirjoittaja-versio on löydettävissä täältä.

NEEDS-tutkimus on käynnissä – osallistujia tarvitaan edelleen

Ensimmäiset vapaaehtoiset NEEDS-tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat jo lähellä oman tutkimusjaksonsa loppua. Alustavat tulokset ovat lupaavia ja juoksutreenit on tehty täysillä ja hyvällä huumorilla.

Tutkimukseen tarvitaan kuitenkin vielä lisää osallistujia. Jos olet 16-19-vuotias nuori, olet ennakkoluutoton ja valmis kokeilemaan uuttaa, olet enemmän kuin tervetullut osallistumaan tutkimukseen. Alla on kuvatu tutkimuksen kulku ja mittaukset sekä harjoittelujaksoa.

Projektin tarkoituksena on tutkia korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun (HIIT) vaikutuksia mm. kognitioon, valtimoiden terveyteen, kehon koostumukseen ja kestävyyskuntoon. Tutkimus on suunniteltu siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa osallistujille ja esimerkiksi harjoitukset pidetään kouluajalla tai sovitusti jonain muuna ajankohtana. Tutkimuksessa osallistujat jaetaan alussa joko harjoitusryhmään tai verrokkiryhmään. Harjoitusryhmä osallistuu ensin neljän viikon HIIT-harjoittelujakson ja verrokkiryhmä jatkaa tavanomaista elämäänsä. Neljän viikon jälkeen ryhmät vaihtavat paikkoja (Kuva 1).

Protokolla.jpg

Kuva 1. Tutkimuksen eteneminen

Mittaukset

Tutkimuksessa mukana olevat osallistuvat kolmeen mittaukseen yliopiston tiloissa. Mittauksissa kerätään tietoa kehon koostumuksesta mm. bioimpedanssilaitteella, valtimoiden terveydestä Arteriograph-laitteella (Kuva 2), kognitiosta tietokoneella tehtävillä testeillä ja kestävyyskunnosta polkupyörällä tehtävällä maksimaalisella polkemistestillä (Kuva 3). Kaikki mittaukset ovat turvallisia ja kivuttomia.

wp_20161107_006
Kuva 2. Valtimoiden jäykkyyden mittaus Arteriograph-laitteella
wp_20161107_009
Kuva 3. Kestävyyskunnon mittaus polkupyöräergometritestillä. Testissä mitataan tarkasti maksimaalista hapenottokykyä hengityskaasuanalyysin avulla.

Harjoitukset

HIIT-harjoituksissa juostaan 30-60 sekunnin mittaisia jaksoja mahdollisimman kovaa 8-12 kertaa. Jokaista juoksujaksoa seuraa 75 sekunnin lepojakso. Yksittäinen harjoituskerta kestää noin 30 minuuttia. Harjoitukset pidetään yleensä kouluaikana ruokavälitunnilla, mutta ne voidaan pitää myös muulla ajalla.

wp_20161010_002
Kuva 4. Harjoituksissa juostaan kahden, noin 20 metrin päässä toisistaan olevien, viivan väliä edestakaisin.

Mitä tuloksia tutkimukseen osallistumisesta voi odottaa?

Harjoittelu voi parantaa kestävyyskuntoa, jaksamista koulussa sekä valtimoiden terveyttä. Lisäksi osallistujat saavat tarkkaa tietoa kehostaan ja HIIT:in mahdollisuudesta kehittää näitä ominaisuuksia.

NEEDS-tutkimuksen alustavia tuloksia

NEEDS-tutkimuksessa tutkimmme korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun eli tutummin HIIT-harjoittelun vaikutuksia nuorten toisen asteen opiskelijoiden fyysiseen kuntoon, valtimoiden terveyteen sekä kognitiivisiin toimintoihin. Lisäksi tutkimme onko HIIT-harjoittelu soveltuva aktivointimuoto nuorille eli pitävätkö nuoret ”hiukan reippaammasta” liikehdinnästä ja voisiko HIIT-harjoittelu olla yksi mahdollisuus edistää nuorten terveyttä ja hyvinvointia liikunnan avulla.

Ensimmäiset tulokset julkaistiin Kuopiossa 28.4.2016 pidetyssä ”Physiology that Unites Exercise and Cognition” -symposiumissa. Toteutimme tutkimuksen pilottivaiheen satunnaistettuna ja kontrolloituna -tutkimuksena. Arvoimme 19 nuorta lukiolaista joko interventio- (N=9) tai verrokkiryhmään (N=10). Interventioryhmään kuuluneet osallistuivat yhteensä kuuteen HIIT-harjoutukseen, joista neljä oli juoksuharjoituksia ja kaksi tabata-tyyppistä kuntopiiriharjoituksia. Juoksuharjoituksiin sisältyi kahdeksan yhden minuutin mittaista maksimaalisuuteen pyrkivää juoksujaksoa, joiden välissä oli 75 sekunnin lepojakso. Kaikki juoksut juostiin noin 20 metrin matkalla edestakaisin koulun salissa. Tabataharjoitukset sisälsivät kolme erilaista kahden liikkeen patteria, joiden tarkoituksena oli aktivoida suuria lihasryhmiä.

Pilottitutkimuksemme perusteella jo kahden viikon HIIT-harjoittelulla näyttäisi olevan myönteinen vaikutus nuorten kestävyyskuntoon, joskin kahden viikon aikana saavutettu vaikutus oli melko pieni. Lisäksi havaitsimme, että  reaktioaikaa mittaavissa kognitiivisissa tehtävissä reaktioaika parani verrokkiryhmässä, mutta ei interventioryhmässä. Samoin havaitsimme, että työmuisti parani vain verrokkiryhmässä, mutta visuaalinen muisti ja visuaalinen oppiminen parani vain interventioryhmässä. Tulosten perusteella HIIT-harjoittelun vaikutus kognitioon ei ole selkeä, mutta on mahdollista että harjoittelulla on suurempi vaikutus monimutkaisempiin kognitiivisiin toimintoihin.

Pilottitutkimus antoi myös tietoa siitä, kuinka paljon nuoret pitivät harjoittelusta ja miten harjoittelusta pitäminen muuttui harjoittelun myötä. Tulosten perusteella harjoittelun nautittavuus kasvoi harjoittelun edetessä ja oli hyvin siedettyä.

Pilottitutkimuksen perusteella HIIT-harjoittelu näyttäisi olevan verrattain tehokas ja kohtuullisen hyvin siedetty tapa edistää nuorten hyvinvointia liikunnan avulla. Lisäksi kyseinen interventio näyttäisi olevan mahdollinen toteuttaa kouluympäristössä ilman suuria panostuksia. Aiheesta tarvitaan kuitenkin lisää tutkimuksia isommalla aineistolla ja pidemmällä harjoittelujaksolla. NEEDS-tutkimuksen varsinainen tutkimusvaiheen on tarkoitus jatkaa suuremmalla tutkimusotoksella ja pidemmällä harjoittelujaksolla syksyllä 2016.

Alla: Physiology that Unites Exercise and Cognition -symposiumissa esitetty posteri NEEDS-tutkimuksen tuloksista.  Stenman_Physiology that unites exercise and cognition