Varhaisvuosien liikunta – tutkimusnäyttö suositusten takana

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden aktiivisen elämäntavan suosituksia päivitetään parasta aikaa. Millaiset suositukset työryhmä päätyy antamaan nojaa olemassa olevaan tutkimusnäyttöön fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksista terveyden ja kehityksen eri osatekijöihin. Alle on vedetty yhteen olemassa olevaa näyttöä liikunnan ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksista tai yhteyksistä ylipainoon, kardiometabolisiin riskitekijöihin ja kognitiiviseen kehitykseen sekä summattu joitain liikunnalliseen elämäntapaan vaikuttavia tekijöitä.

Liikunta, ylipaino ja kardiometaboliset riskitekijät

Lasten ylipaino ja lihavuus on lisääntynyt huomattavasti ympäri maailman eikä Suomi ole poikkeus (Janssen ym. 2005; de Onis ym. 2010; Vuorela ym. 2009). Näyttöön perustuva tieto siitä, kuinka paljon ja millaista liikuntaa ylipainon ja siihen liittyvien kardiometabolisten riskitekijöiden ehkäisyyn tarvitaan on tärkeää.

Vuonna 2012 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa Timmons ym. (2012) päätyivät johtopäätökseen, että liikunta vähentää kehon rasvapitoisuutta ja voi suojata ylipainolta sekä parantaa sydämen ja verenkiertoelimistön riskitekijöiden profiilia. Olemassa olevan näytön perusteella suosituksia annosvastesuhteesta ei kuitenkaan voitu antaa. Systemaattisen katsauksen sekä asiantuntijakonsensuksen perusteella (Tremblay ym. 2012) alle 1-vuotiaiden tulisi olla mahdollisimman aktiivisia aina kun mahdollista. Tämä aktiivisuus sisältää mahdollisimman paljon lattialla oloa ja siihen liittyviä kehitystasoon kuuluvia aktiviteetteja. Yhdestä neljään vuotiaille minimisuositus päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta on 180 minuuttia intensiteetiltään mitä tahansa monipuolista ja vaihtelevaa aktiivisuutta. Vuonna 2010 julkaistiin systemaattinen katsaus kouluikäisten lasten liikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen (Janssen & LeBlanc 2010). Tämän katsauksen mukaan jo 2–3 tunnin viikoittainen vähintään ripeä liikunta tuo terveyshyötyjä ja liikunnan tulisi sisältää myös rasittavia jaksoja. Näiden kahden systemaattisen katsauksen perusteella tutkimusnäyttö tukee aktiivista elämäntapaa johon liittyy vähintään kolme tuntia aktiivisuutta josta ainakin osa on reipasta ja rasittavaa. Tällaisella määrällä liikuntaa voidaan todennäköisesti vaikuttaa energiatasapainoon ja sitä kautta lihavuuden riskiin sekä kardiometaboliseen terveyteen ja ripeämmällä liikunnalla saattaa olla voimakkaampi vaikutus terveyteen ja erityisesti valtimoterveyteen kuin kevyemmällä liikunnalla.

Vuoden 2010 jälkeen julkaistuissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa esimerkiksi Niederer ym. (2013) tutkivat elintapaintervention, jonka pääpaino oli liikunnassa, vaikutusta 5-vuotiaiden lasten ylipainoon ja fyysiseen kuntoon. He havaitsivat, että monimuotointerventio, joka sisälsi 4 x 45 minuutin viikoittaisen liikuntaohjelman, vähensi tai hidasti lasten ylipainoon liittyviä markkereita erityisesti ylipainoisilla ja huonokuntoisilla lapsilla. Interventio sisälsi lisäksi luentoja ja informaatio terveellisestä ravitsemuksesta. Kriemler ym. (2010) havaitsivat, että jokapäiväinen 45 minuutin liikuntatunti + 3–5 noin viiden minuutin aktiivisuusjaksot + liikuntaläksyt (n. 10 min) vähensivät kehon rasvapitoisuutta, paransivat kestävyysjuoksutulosta sekä vaikuttivat myönteisesti kardiometaboliseen riskiin 6–11-vuotiailla lapsilla verrattuna kolmeen viikoittaiseen 45 minuutin pakolliseen liikuntatuntiin. Tämä tutkimus tukee edeltävän katsauksen sekä Niedererin ym. tuloksia >60 minuutin päivittäisen reippaan liikunnan positiivisista vaikutuksista lasten terveyteen. Tässä tutkimuksessa suurin osa lapsista oli kuitenkin 11-vuotiaita, joten tuloksia ei voi suoraan siirtää alle kouluikäisten suosituksiin, mutta tuloksia voi käyttää lisänäyttönä fyysisen aktiivisuuden vähimmäismäärästä, joka tarvitaan ehkäisemään ylipainoa ja epäedullista kardiometabolista profiilia ja varsinkin kouluikää lähestyttäessä muun aktiivisuuden lisäksi tunnin reipas liikunta näyttäisi tuovan lisähyötyjä.

Liikunta ja kognitiiviset taidot

Kognitiivinen kehitys tukee koulumenestystä ja kouluvalmiuksia perustelu voidaanko liikkumalla edistää oppimista koskettaa sekä lapsia ja vanhempia juuri nyt. Näyttö liikunnan vaikutuksista kognitiiviseen kehitykseen alle kouluikäisillä lapsilla on vielä vähäistä, mutta Carson ym. (2015) summaa olemassa olevan näytön 0–5-vuotiailla. Näyttö tästäkin aiheesta on vähäistä, mutta suurempi liikunnan määrä on yhteydessä kielellisiin taitoihin, kognitiiviseen joustavuuteen ja tarkkaavaisuuteen mutta ei luovuuteen tai inhibitioon. Lisäksi Fisher ym. (2011)  havaitsi että kahdesti viikossa erityisesti aerobiseen liikkumiseen keskittynyt liikunta paransi työmuistia tavanomaiseen liikuntatuntiin verrattuna 6-vuotiailla lapsilla. Nämä tulokset viittaavat siihen että reipas liikunta voi edistää kognitiivisia toimintoja jotka vaikuttavat oppimisen taustalla.

Koska näyttö liikunnan vaikutuksista kognitioon alle kouluikäisillä on vajavaista, käytän vanhemmilla lapsilla tehtyjä tutkimuksia. van der Niet ym. (2015)  havaitsi 2 x 30 minuutin viikoittaisen kognitiivisesti haastavan liikunnan parantavan inhibitiota ja työmuistia 8–12-vuotiailla lapsilla. Crova ym. (2014) havaitsivat samankaltaisia tuloksia.  Donnelly ym. (2009), Hillman ym. (2014), Schaefering ym. (2014), Krafftin ym. (2014)  ja  Davisin ym. (2011) tutkimukset tuovat tietoa mahdollisesta liikunnan määrästä ja laadusta jota tarvitaan parantamaan kognitiota ja koulumenestystä. Donnelly ym. tutkimuksessa interventio jonka tavoitteena oli lisätä 7-vuotiaiden lasten koulupäivän aikaista reipasta liikuntaa 90 minuuttia viikossa paransi lasten taitoja erityisesti matematiikassa kolmen vuoden seurannan aikana. Hillmanin ym. tutkimuksessa tarjottiin noin 90 minuutin mittainen monipuolista reipasta liikuntaa sisältävä liikuntakerho viidesti viikossa yhdeksän kuukauden ajan paransi interventioryhmän lasten kognitiivista suoriutumista kognitiivisen kontrollin tehtävässä verrattuna kontrollilapsiin. Sama ryhmä raportoi intervention myös vähentävän koko kehon rasvaprosenttia, keskivartalon rasvan suhteellista osuutta sekä painoindeksiä (Khan ym. 2014). Tässä tutkimuksessa ryhmä raportoi myös että lapset liikkuivat ohjatuissa liikuntakerhoissa keskimäärin 70 minuuttia reippaasti. Krafftin ryhmä tutki miten koulupäivien jälkeen järjestetty 40 minuutin monipuolinen reipasta liikuntaa tukeva interventio vaikutti 8-11-vuotiaiden ylipainoisten lasten kognitioon ja aivojen toimintaan. Tulosten mukaan aivoaktiivisuus sekä valkoisen aineen eheys ja myelinisaatio näyttäisi paranevan liikuntaintervention myötä vaikka tulokset kognitiivisissa testeissä eivät eronneet kontrolliryhmästä. Davis ym. puolestaan tutki miten 20 minuuttia tai 40 minuuttia reipasta monipuolista liikuntaa vaikuttaa ylipainoisten 7-11-vuotiaiden lasten kognitiivisiin taitoihin. Tulosten mukaan lähes päivittäinen 20-minuutin reipas liikunta saattaa parantaa toiminnanohjausta ja matemaattisia taitoja (ei merkitsevä efekti), mutta vähintään 40 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä tuo selkeimmät hyödyt. Liikunnan laatu näissä tutkimuksissa on ollut monipuolista, sekä aineenvaihduntaa että motorisia taitoja kehittävää. Liikunnan monipuolisuuden merkitystä tukee myös van der Felsin ym. (2015) systemaattisessa katsauksessa. Vaikka katsaus kuvaa pääasiassa poikkileikkaustutkimusten tuloksia, katsauksen johtopäätös tukee kompleksisten motoristen taitojen ja kognitiivisten taitojen yhteyttä varsinkin esipubertaalisilla lapsilla. Samaa tukee oman ryhmämme tulokset siitä, että erityisesti monipuoliset motoriset taidot ovat yhteydessä sekä luku- että laskutaitoon ja kognitioon suomalaisilla ensimmäisen luokan oppilailla (Haapala ym. 2014; Haapala ym. 2013). Huolimatta liikunnan mahdollisuuksista kognitiivisen ja akateemisen kehityksen tukena, kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole havainneet liikunnalla myönteisiä vaikutuksia kognitioon tai oppimiseen (esim. de Greef ym. 2015).

Fyysinen passiivisuus

Edellisten lisäksi, suosituksissa pitäisi fyysisen aktiivisuuden lisäksi antaa selkeä viesti ja mahdollisimman paljon näyttöön perustuva suositus fyysisen passiivisuuden (engl. sedentary behavior) merkityksestä lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä.

Lapset ja nuoret näyttävät viettävän suurimman osan ajastaan fyysisesti passiivisissa toimissa. Fyysinen passiivisuus saattaa olla fyysisestä aktiivisuudesta riippumaton riskitekijä sekä kardiometabolisiin sairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin. Vaikka lapsilla näyttö on vähänlaista, fyysisesti passiivisia jaksoja tulisi katkaista säännöllisesti ja pitkiä passiivisia jaksoja välttää.

Systemaattiset katsaukset kattaen ikävuodet 0-17 (Tremblay ym. 2011; LeBlanc ym. 2012)  osoittavat että on kohtuullisen vahva näyttö fyysisesti passiivisen ajan vähentämisen ja adipositeetin vähenemisen, heikko näyttö fyysisen kunnon ja kardiometabolisten riskitekijöiden sekä koulumenestyksen, välillä. Erityisesti ruutuajan vähentäminen alle 2-tuntiin on yhteydessä vähäisempään adipositeettin ja metaboliseen riskiin kouluikäisillä. Alle kouluikäisillä näyttäisi jokainen tunti ruutuaikaa lisäävän ylipainoa. Ruutuajalla ja kognitiivisella kehityksellä näyttäisi olevan myös annosvastesuhde, mutta näyttö on vähäistä ja osin heikkolaatuista.. Lisäksi jokainen tunti lisää ruutuaikaa näyttäisi (kohtuullinen näytön taso) heikentävän alle kouluikäisten psykososiaalista terveyttä. Toisaalta ei ole näyttöä siitä, että elektroniset laitteet parantaisivat kognitiota ja oppimista.

Fyysisesti passiivisen ajan jaksottamisesta ei ole paljon tutkimustietoa lapsilla, mutta Saundersin ym. (2013)  tulokset antavat viitteitä siitä, että jo lyhyet tauot sekä lyhyinä pidetyt fyysisesti passiiviset jaksot ovat yhteydessä pienentyneeseen kardiometaboliseen riskiin. Lisäksi Bennattin ja Ried-Larsenin (2015) katsauksen tulokset tukevat ja antavat vahvan tuen fyysisesti passiivisen ajan jaksottamisesta ja parantuneesta kardiometabolisesta profiilista.

Vanhempien rooli liikunnan lisäämisessä

Vanhemmat ovat keskeisessä roolissa lasten aktiivisen elämäntavan edistämisessä. Vanhempien kannustus ja tuki sekä runsaampi vanhempien oma liikunta-aktiivisuus näyttäisi tukevan myös lasten omaa aktiivisuutta. Lisäksi vanhempien oma minäkuva sekä oma ruutuaika näyttäisivät olevan yhteydessä lasten ruutuajan määrään (Xy ym. 2015; Brown ym. 2016).

Ohjattua vai ohjaamatonta

Kaksi melko tuoretta systemaattista katsausta fyysisestä aktiivisuudesta että ohjattu ja suunniteltu liikunta kehittää lasten motorisia taitoja enemmän kuin vapaa leikki (Logan ym. 2012; Morgan ym. 2013). Myös myöhäisemmät satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset tukevat tätä ajatusta (esim. Adamo ym. 2015) . Motorisen harjoittelun pitänee kuitenkin olla melko haastavaa ja ohjelmoitua sekä monipuolista (Bonvin ym. 2013).

Ulkona vai sisällä ja päivähoidossa vai kotona

Grayn ym. (2015) systemaattisen katsauksen mukaan runsaampi ulkoliikunta on yhteydessä runsaampaan liikuntaan, vähäisempään fyysiseen passiivisuuteen sekä parempaan kestävyyskuntoon. Nämä havainnot perustuvat suurimmaksi osaksi poikkileikkaustutkimuksiin joten näytön vahvuus ei ole paras mahdollinen.
Brittiläisen tutkimuksen mukaan (Hesketh ym. 2015) mukaan 6-vuotiaat lapset liikkuivat enemmän päivähoidossa kuin kotona vapaa-ajalla. Vaikka tulokset perustuvat poikittaistutkimukseen, antaa se aihetta miettiä pitääkö suositusten ohjeistus kohdentaa päivähoitoon vain vanhemmille (kts. kohta vanhempien tuki ja esimerkki).

Lopuksi

Liikunnan lisäämiseksi ja fyysisen passiivisuuden vähentämiseksi lapsilla tarvitaan koko yhteiskunta. Sekä vanhemmat, sisarukset, kaverit, varhaiskasvatuksen työntekijät, kaupungit, seurakunnat, kolmas sektori, urheiluseurat, yritykset, ym. voivat osaltaan olla luomassa aktiivista ythteiskuntaa.

Aktiivisen elämäntavan edistäminen lapsuudessa on todennäköisesti sekä tehokkain että kustannuksiltaan pienin keino vähentää tulevaisuuden terveydenhuollon kustannuksia. Paras asia jonka lapselle voi tehdä, on todennäköisesti päästää hänet ulos. Lapsi tarvitsee liikettä, millaista liikettä vaan (joka haastaa motorisia taitoja, nostaa sykettä edes silloin tällöin, hauskaa ja mukavaa), useita tunteja päivässä.

Lähteet

Adamo, K.B., Wilson, S., Harvey, A.L. ym. 2015. Does Intervening in Childcare Settings Impact Fundamental Movement Skill Development? Medicine and Science in Sports and Exercise e-pub agead of print.

Bennatti, F.B., Ried-Larsen, M. 2015. The Effects of Breaking up Prolonged Sitting Time: A Review of Experimental Studies. Medicine & Science in Sports & Exercise 47, 2053-2061.

Bonvin, A., Barral, J., Kakebeeke, T.H., ym. 2013. Effect of a governmentally-led physical activity program on motor skills in young children attending child care centers: a cluster randomized controlled trial. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 10, 90.

Brown, H.E., Atkin, A.J., Panter, G., ym. Family-based interventions to increase physical activity in children: a systematic review, meta-analysis and qualitative synthesis. Obesity Reviews 2016)

Carson, V., Hunter, S., Kuzik, N., ym. 2015. Systematic review of physical activity and cognitive development in early childhood. Journal of Science and Medicine in Sports in press)

Crova, C., Struzzolino, I., Marchetti, R., ym. 2014. Cognitively challenging physical activity benefits executive function in overweight children. Journal of Sports Sciences 32, 201–211.

Davis, C.L., Tomporowski, P.D., McDOwell, J.E., ym. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: a randomized, controlled trial. Health Psychology 2011, 91-98.

de Greef, J.W., Hartman, E., Mullender-Wijnsma, M.J., Bosker, R.J., Doolaard, S., Visscer, C. Long-term effects of physically active academic lessons on physical fitness and executive functions in primary school children. Health Education Research 2016 (Painossa).

de Onis M, Blossner M, Borghi E. Global prevalence and trends of overweight and obesity among preschool children. Am J Clin Nutr 2010;92:1257-1264.

Donnelly, J.E., Greene, J.L., Gibson, C.A., ym. 2009. Physical Activity Across the Curriculum (PAAC): a randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children. Preventive Medicine 49, 336-341.

Fisher, A., Boyle, J.M.E., Paton, J.Y. 2011. Effects of a physical education intervention on cognitive function in young children: randomized controlled pilot study. BMC Pediatrics 11, 97.

Gray, C., Gibbons, R., Larouche, R., ym. 2015. What Is the Relationship between Outdoor Time and Physical Activity, Sedentary Behaviour, and Physical Fitness in Children? A Systematic Review. International Journal of Environmental Research and Public Health 2015;12:6455-6474.

Haapala, E.A., Poikkeus, A-M., Tompuri, T., ym. 2014. Associations of motor and cardiovascular performance with academic skills in children. Medicine & Science in Sports & Exercise 46, 1016-1024.

Haapala, E.A., Lintu, N., Väistö, J., ym. 2015. Associations of physical performance and adiposity with cognition. Medicine & Science in Sports & Exercise 47, 2166-2174.

Hesketh, K.R., Griffin, S.J., van Sluijs, E.M. UK. 2015. Preschool-aged children’s physical activity levels in childcare and at home: a cross-sectional exploration. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 26, 123.

Hillman, C.H., Pontifex, M.B., Castelli, D.M., ym. 2014. Effects of the FITKids randomized controlled trial on executive control and brain function. Pediatrics 134, 1063-1071)

Janssen, I., LeBlanc, A.G.2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7, 40

Janssen I, Katzmarzyk PT, Boyce WF, Vereecken C, Mulvihill C, Roberts C, et al. Comparison of overweight and obesity prevalence in school-aged youth from 34 countries and their relationships with physical activity and dietary patterns. Obes Rev 2005;6:123-132.

Khan, N.A., Raine, L.B., Drollette, E.S., ym. 2014. Impact of the FITKids Physical activity intervention on adiposity in prepubertal children. Pediatrics 133, 875-883.

Krafft, C.E., Schwarz, N.F., Weinberger, A.L., ym. 2014. An 8-month randomized controlled exercise trial alters brain activation during cognitive tasks in overweight children. Obesity 22, 232-242.

Kriemler, S., Zahner, L., Schindler, C., ym. Effect of school based physical activityprogramme (KISS) on fitness and adiposity in primary schoolchildren: cluster randomised controlled trial. BMJ 340, 785.

LeBlanc, A.G., Spence, J.C., Carson, V., ym. 2012. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in the early years (aged 0–4 years) Applied Phsyiology, Nutrition, and Metabolism 37, 753-772.

Logan, S.W., Robinson, L.E., Wilson, A.E., Lucas, W.A. 2012. Getting the fundamentals of movement: a meta-analysis of the effectiveness of motor skill interventions in children. Child: Care, Health, and Development 38, 305-315.

Morgan, P.J., Barnett, L.M., Cliff, D.P., ym. 2013. Fundamental movement skill interventions in youth: a systematic review and meta-analysis. Pediatrics 132, 1361–1383.

Niederer, I., Burgi, G., Ebenegger, V., ym. 2013. Effects of a lifestyle intervention on adiposity and fitness in overweight or low fit preschoolers (Ballabeina). Obesity 21, 287-293.

Saunders, T.J., Tremblay, M.S., Mathieu, M.E., ym. 2013. Associations of sedentary behavior, sedentary bouts and breaks in sedentary time with cardiometabolic risk in children with a family history of obesity. PLos One 8, 79143.

Schaeffer, D.J., Krafft, C.E., Schwarz, N.F., ym. 2014. An 8-month exercise intervention alters frontotemporal white matter integrity in overweight children. Psychophsysiology 51, 728-733

Timmons, W.B., LeBlanc, A.L., Carson, V., ym. 2012. Systematic review of physical activity and health in the early years (0–4 years). Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37, 773–788.

Tremblay, M.S., LeBlanc, A.G., Carson, V., ym. 2012. Canadian Physical Activity Guidelines for the Early Years (aged 0–4 years) Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37, 345–356.

Tremblay, M.S., LeBlanc, A.G., Kho, M.E., ym. 2011. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth vuotta. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8, 98.

van der Fels, I.M.J., Wierike, S.C.M., Hartman, E., ym. 2015. The relationship between motor skills and cognitive skills in 4-16 year old typically developing children: a systematic review. Journal of Science and Medicine in Sports 18, 697-703)

van der Niet, A., Smith, J., Osterlaan, J., ym. Effects of a Cognitively Demanding Aerobic Intervention During Recess on Children’s Physical Fitness and Executive Functioning. Pediatric Exercise Science 2015, in press.

Vuorela N, Saha MT, Salo M. Prevalence of overweight and obesity in 5- and 12-year-old Finnish children in 1986 and 2006. Acta Paediatr 2009;98:507-512.

Xy, H., Wen, L.M., Rissel, C. 2015. Associations of Parental Influences with Physical Activity and Screen Time among Young Children: A Systematic Review. Journal of Obesity.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s