Kokemuksia ja uutta tietoa lasten liikunnasta: XXIX Pediatric Work Physiology, Child Health & Exercise: “From Clinics to Classrooms”. Utrecht, Alankomaat 2015

Mark Tremblay, Ph.D.Joseph Rutenfranz-lecture: Stand-up and take the next step in child health and exercise research: joyrneying into unfamiliar territory

Mitä lasten liikunnasta ja terveydestä tiedetään ja mitä siitä tarvitsisi tietää? Melko vakuuttavaan näyttöön perustuen voidaan sanoa, että fyysinen aktiivisuus tukee lasten ja nuorten normaalia kehitystä. Mutta mitä uutta professori Tremblay toi lasten liikunnan maailmasta. Hänen esityksensä jakautui kolmeen osaan: 1) ”liikkumattomuuden fysiologia, 2) kaiken liikkumisen huomioiminen ja 3) tiedon siirtäminen.

1. Lasten normaali päivä on usein seuraavanlainen: kahdeksan tuntia paikallaan oloa koulussa, kotona ja ystävien seurassa ja noin tunti liikuntaa. Jopa tällaisessa tilanteessa lapsen katsotaan liikkuvan suositusten mukaisesti ja todennäköisesti terveytensä kannalta riittävästi. Mutta Tremblay korosti, että sillä mitä tapahtuu liikkumattoman ajan sisällä, on myös keskeinen rooli lasten ja nuorten terveyden kehittymisessä. Kahdeksan tuntia liikkumatonta aikaa ilman katkoja on yhdistetty kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin verrattuna kahdeksaan tuntiin liikkumatonta aikaa joka sisältää aktiivisempia taukoja. Liikkumattoman ajan tauottamisella on siis merkitystä vaikka varsinaisen liikunnan määrä olisi samanlainen.

Fyysisen aktiivisuuden annostelussa käytetään usein ns. FITT-kaavaa joka tulee sanoista frequency, intensity, time ja type. Tremblay esitteli SITT-mallin fyysisesti passiivisen ajan annostelulle: sedentary, interruptions, time ja type. Mallissa keskeistä on oletus siitä, että nyky-yhteiskunnassa fyysisesti passiivinen aika on runsasta ja kattaa suurimman osan päivästä. Jotta fyysisesti passiivisen ajan negatiivisia vaikutuksia terveyteen voidaan vähentää, sitä pitää tauottaa ja pitää fyysisesti passiiviset tauot lyhyinä. Siinä missä fyysisen aktiivisuuden kohdalla time (aika) tarkoittaa liikuntaan käytettyä aikaa ja on usein 30–60 minuuttia, fyysisen passiivisuuden time voi tarkoittaa paitsi taukojen pituutta myös passiivisena vietetyn ajan pituutta. Joidenkin suositusten mukaan passiivinen oleminen tulisi keskeyttää 45-60 minuutin välein eli maksimaalinen fyysisesti passiivinen aika kerrallaan saisi olla vain noin tunnin mittainen. Tauotuksen kanssa huomioon täytyy ottaa tauotuksen tyyppi. Kuinka tehokas tauon pitää olla, että sillä voidaan kumota liikkumattomuuden haittavaikutuksia. Riittääkö pelkkä seisominen? Varmaa näyttöä tästä ei vielä lapsilla ja nuorilla ole, mutta jo 1–4 minuutin tauoilla on havaittu olevan myönteinen vaikutus kardiometabolisiin riskitekijöihin (Saunders ym. PLoS One 2013. doi: 10.1371/journal.pone.0079143.).

2. Toisena keskeisenä osana Tremblay korosti kaiken ”liikahtelun” merkitystä terveyden edistämisessä lapsilla ja nuorilla. Koska suurin osa lapsista viettää suurimman osan valveillaoloajastaan fyysisesti passiivisena, ei pelkkä reippaaseen liikuntaan keskittyminen useinkaan ole riittävää. Tutkimuksissa tulisikin siirtyä mittaamaan kaikkea liikkumista reippaan liikunnan lisäksi.

3. Miten tieto fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden katkaisun hyödyistä saadaan siirrettyä käytäntöön niin että tutkimuksesta hyötyy se kohderyhmä, joka sitä eniten tarvitsee? Tremblay korosti kokonaiskuvaa eli sitä, että aktiivisen ja terveen lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ellei jopa koko maa. Vanhemmilla on kyky ottaa vastaan tutkittua tietoa ja toimia sen mukaan, kouluilla ja terveydenhuollolla on merkittävä rooli kannustajana ja aktiivisuuden tukijana. Median puolestaan tulisi esittää näkemyksiä tasapuolisesti ilman sensaationhakuisuutta ja yhteiskunnan pitäisi korostaa aktiivista rakentamista ja ottaa huomioon lasten toiveet esimerkiksi leikkipuistorakentamisessa ja suosia esimerkiksi luonnollisia ympäristöjä rakennettujen leikkipuistojen sijaan.

Suuret teemat
Korkeaintensiteettinen intervalliharjoittelu (High intensity interval training, HIIT)
on aikaa säästävä ja usein kohtuukuormitteiseen liikuntaan verrattuna ylivertainen liikunnan muoto kehittämään kestävyyskuntoa ja kardiometabolista terveyttä. Koska suuri osa lapsista ja nuorista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, aikaresursseiltaan lyhyen, mutta tehokkaan liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen on kiinnostuttu yhä enemmän. Lapsilla ja nuorilla tutkimusta on kuitenkin verrattain vähän.

Maremka Zwinkels esitti tuloksia kahdeksan viikon HIIT-harjoittelun vaikutuksista fyysiseen kuntoon lapsilla ja nuorilla joilla on krooninen sairaus tai vamma. Harjoitusohjelma sisälsi 8–12 30 sekunnin intervallia joiden välissä 90–120 sekunnin aktiivinen palautuminen. Harjoitusohjelma paransi lasten ja nuorten ketteryyttä ja nopeutta sekä maksimaalista hapenottokykyä.

Emma Cockcroft raportoi akuutin liikuntakerran intensiteetin merkityksestä glukoosikontrolliin kahdella nuorella (17-vuotias tyttö, 14-vuotias poika). Molemmilla glukoosikontrollia seurattiin 24 tuntia. Molemmat koehenkilöt suorittivat kolme labortaoriokäyntiä: 1) HIIT-harjoitus joka sisälsi 8 x 1 minuutin lähes maksimaalisen suorituksen, 2) kohtuukuormitteisen 30 minuutin mittaisen liikuntakerran sekä 3) levon. Tämän pienen tutkimuksen mukaan HIIT-harjoittelu, mutta ei kohtuukuormitteinen harjoittelu, parantaa 24-tunnin glukoosikontrollia.

Bert Bond tutki akuutin HIIT-harjoittelun ja kohtuukuormitteisen harjoittelun vaikutusta endoteelin toimintaan 20 nuorella. Harjoitusprotokollat olivat samanlaisia kuin Cockroftilla. Tulosten mukaan HIIT-harjoittelu, mutta ei kohtuukuormitteinen harjoittelu, paransi endoteelin toimintaa.

Alan Barker esitti tuloksia kahden viikon HIIT-harjoitelun vaikutuksista kardiometabolisiin riskitekijöihin kolmellatoista 13–14-vuotiaalla nuorella. Harjoitusohjelma oli vastaava kuin Cockroftilla sekä Bondilla. Kardiometaboliset riskitekijät jaettiin ns. perinteisiin (triglyserdit, kolesteroli, glukoosi, insuliiniresistanssi, verenpaine) ja uusiin (verisuonten endoteelin toiminta, sykevälivaihtelu) riskitekijöihin. Tämän tutkimuksen mukaan kahden viikon HIIT-harjoittelu parantaa endoteelin toimintaa sekä sykevälivaihtelua, mutta sillä ei havaittu vaikutusta perinteisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin tai kestävyyskuntoon.

Johtopäätöksenä näistä tutkimuksista voidaan sanoa, että säännöllinen HIIT-harjoittelu voi olla tehokas keino parantaa kardiometabolista terveyttä lapsilla ja nuorilla. Näissä tutkimuksissa HIIT-harjoittelu koettiin myös vähintään yhtä nautittavaksi kuin kohtuukuormitteinen liikunta. Tällä havainnolla on merkitystä erityisesti liikuntaharjoittelun pysyvyyden kannalta.

Liikunta, fyysinen kunto ja kognitiiviset toiminnot ja oppiminen
Oman tutkimusaiheeni kannalta mielenkiintoisia esityksiä olivat elintapojen yhteydet kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen.

Oma aiheeni ”motorisen suorituskyvyn, adipositeetin ja ravitsemuksen itsenäiset ja yhdysvaikutukset kognitioon 6–8-vuotialla lapsilla”. Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet monen eri elintapoihin liittyvän tekijän olevan yhteydessä kognitioon ja oppimiseen lapsilla. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme Itämeren ruokavalion, rasvaprosentin, ja motorisen suorituskyvyn yhteyksiä päättelykyyn. Pojilla sekä parempi motorinen suorituskyky että paremmin Itämeren ruokavaliota noudattava ruokavalio olivat, toisistaan riippumatta, yhteydessä parempaan kognitiiviseen suoriutumiseen. Kun tarkastelimme kaikkia tekijöitä yhdessä, havaitsimme että erityisesti yhdistelmä heikko motorinen suorituskyky, heikkolaatuinen ruokavalio sekä ali tai ylipaino oli yhteydessä matalampaan kognitioon. Muutos parempaan yhdessäkin tekijässä oli puolestaan yhteydessä parempaan kognitioon. Tytöillä yhteyksiä ei löytynyt. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että erityisesti huonojen elintapojen kasautuminen saattaa heikentää kognitiivista kehittymistä.

Jeremy Vanhelst raportoi objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä tarkkaavaisuuteen 273 teini-ikäisellä. He mittasivat tarkkaavaisuutta d2-testillä ja fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittarilla. He havaitsivat että kohtuukuormitteinen että vähintään kohtuukuormitteinen liikunta oli positiivisesti yhteydessä tarkkaavaisuuteen. He tutkivat ROC-analyysin avulla raja-arvoa joka erottelee huonon ja hyvän tarkkaavaisuuden. Heidän tutkimuksensa mukaan raja-arvo kohtuukuormitteiselle liikunnalle oli 41, rasittavalle liikunnalle 12 ja vähintään kohtuukuormitteiselle 58 minuuttia/päivässä. Tämän tutkimuksen mukaan ”tunti päivässä” pitää ja edistää kognitiivista terveyttä teini-ikäisillä.

Anneke van der Niet tutki 22 viikon liikuntaintervention vaikutuksia toiminnanohjaukseen 8-vuotialla lapsilla. Interventio sisälsi kestävyystyyppistä liikuntaa, kiertoharjoittelua sekä kognitiivisesti haastavaa liikuntaa. Liikuntainterventio paransi lasten inhibitiota, työmuistia sekä kognitiivista joustavuutta, mutta ei fyysistä kuntoa.

Marck de Greef raportoi 22 viikon liikuntaintervention vaikutuksista koulumenestykseen 8-vuotiailla lapsilla. Interventio sisälsi kolme 20–30 minuutin fyysisesti aktiivista oppituntia. Tutkimuksen mukaan interventio paransi lasten matematiikka ja lukutaitoa, mutta ei fyysistä kuntoa. Ero koulumenestyksessä vastasi noin puolen vuoden koulutyötä joka on jo käytännössäkin merkittävä ero. Tulosten mukaan fyysisesti aktiiviset oppitunnit voivat siis tehostaa oppimista.

Kliiniset aiheet ja kansanterveys
Edellisten lisäksi kongressissa käsiteltiin aiheita lasten ja nuorten metabolisesta oireyhtymästä luun kehitykseen.

Lars Bo Andersenin mukaan metabolisen oireyhtymän arviointiin ja diagnosointiin voidaan käyttää jatkuvaa kardiometabolisen riskin muuttuja. Lisäksi hän raportoi että huono kestävyyskunto ja kohonneet leptiini pitoisuudet ovat osa metabolista oireyhtymää lapsilla ja nuorilla.

Larouche ja Tremblay työtovereineen raportoi että ulkona vietetty aika oli yhteydessä runsaampaan liikuntaan, vähäisempään fyysiseen passiivisuuteen sekä parempaan psykososiaaliseen hyvinvointiin. Ulkonoaoloaika ei kuitenkaan ollut yhteydessä fyysisen terveyden mittareihin. Tämä tutkimus kuitenkin antaa viitteitä siitä, että parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on päästää heidät ulos.

Keith Tolfrey raportoi mielenkiintoisen tutkimuksen kohtuukuormitteisen liikunnan vaikutuksista postbrandiaaliseen lipidemiaan lapsilla koulympäristössä sekä laboratoriossa. Tutkimuksesta mielenkiintoisen tekee se, että useimmat tutkimukset aiheesta on tehty laboratorion tiukasti kontrolloidussa ympäristössä eikä tulosten siirtovaikutuksesta päivittäiseen elämään lapsilla ole näyttöä. Tulosten mukaan kohtuukuormitteinen liikunta vähensi postprandiaalista triglyseridipitoisuutta sekä laboratorio- että kouluolosuhteissa. Näiden tulosten perusteella kohtuukuormitteisella liikunnalla koulupäivän aikana voi olla merkitystä kardiometabolisen terveyden kannalta pitkällä aikavälillä.

Onko lihavuus aina huono juttu? Vicencia ym. tutkivat hermostollisen aktivaation eroja tahdonalaiseen lihasaktivaatioon. Tutkimukseen osallistui 12 lihavaa ja 12 normaalipainoista 12–15-vuotiasta nuorta. Tutkimuksen mukaan lihavuus vaikutti myönteisesti neuraaliseen aktivaatioon erityisesti painoa kannattavissa lihaksissa todennäköisesti lihavuuden aiheuttaman kroonisen kuormittumisen vuoksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s