Varhaisvuosien liikunta – tutkimusnäyttö suositusten takana

Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden aktiivisen elämäntavan suosituksia päivitetään parasta aikaa. Millaiset suositukset työryhmä päätyy antamaan nojaa olemassa olevaan tutkimusnäyttöön fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksista terveyden ja kehityksen eri osatekijöihin. Alle on vedetty yhteen olemassa olevaa näyttöä liikunnan ja fyysisen passiivisuuden vaikutuksista tai yhteyksistä ylipainoon, kardiometabolisiin riskitekijöihin ja kognitiiviseen kehitykseen sekä summattu joitain liikunnalliseen elämäntapaan vaikuttavia tekijöitä.

Liikunta, ylipaino ja kardiometaboliset riskitekijät

Lasten ylipaino ja lihavuus on lisääntynyt huomattavasti ympäri maailman eikä Suomi ole poikkeus (Janssen ym. 2005; de Onis ym. 2010; Vuorela ym. 2009). Näyttöön perustuva tieto siitä, kuinka paljon ja millaista liikuntaa ylipainon ja siihen liittyvien kardiometabolisten riskitekijöiden ehkäisyyn tarvitaan on tärkeää.

Vuonna 2012 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa Timmons ym. (2012) päätyivät johtopäätökseen, että liikunta vähentää kehon rasvapitoisuutta ja voi suojata ylipainolta sekä parantaa sydämen ja verenkiertoelimistön riskitekijöiden profiilia. Olemassa olevan näytön perusteella suosituksia annosvastesuhteesta ei kuitenkaan voitu antaa. Systemaattisen katsauksen sekä asiantuntijakonsensuksen perusteella (Tremblay ym. 2012) alle 1-vuotiaiden tulisi olla mahdollisimman aktiivisia aina kun mahdollista. Tämä aktiivisuus sisältää mahdollisimman paljon lattialla oloa ja siihen liittyviä kehitystasoon kuuluvia aktiviteetteja. Yhdestä neljään vuotiaille minimisuositus päivittäisestä fyysisestä aktiivisuudesta on 180 minuuttia intensiteetiltään mitä tahansa monipuolista ja vaihtelevaa aktiivisuutta. Vuonna 2010 julkaistiin systemaattinen katsaus kouluikäisten lasten liikunnasta ja sen vaikutuksesta terveyteen (Janssen & LeBlanc 2010). Tämän katsauksen mukaan jo 2–3 tunnin viikoittainen vähintään ripeä liikunta tuo terveyshyötyjä ja liikunnan tulisi sisältää myös rasittavia jaksoja. Näiden kahden systemaattisen katsauksen perusteella tutkimusnäyttö tukee aktiivista elämäntapaa johon liittyy vähintään kolme tuntia aktiivisuutta josta ainakin osa on reipasta ja rasittavaa. Tällaisella määrällä liikuntaa voidaan todennäköisesti vaikuttaa energiatasapainoon ja sitä kautta lihavuuden riskiin sekä kardiometaboliseen terveyteen ja ripeämmällä liikunnalla saattaa olla voimakkaampi vaikutus terveyteen ja erityisesti valtimoterveyteen kuin kevyemmällä liikunnalla.

Vuoden 2010 jälkeen julkaistuissa satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa esimerkiksi Niederer ym. (2013) tutkivat elintapaintervention, jonka pääpaino oli liikunnassa, vaikutusta 5-vuotiaiden lasten ylipainoon ja fyysiseen kuntoon. He havaitsivat, että monimuotointerventio, joka sisälsi 4 x 45 minuutin viikoittaisen liikuntaohjelman, vähensi tai hidasti lasten ylipainoon liittyviä markkereita erityisesti ylipainoisilla ja huonokuntoisilla lapsilla. Interventio sisälsi lisäksi luentoja ja informaatio terveellisestä ravitsemuksesta. Kriemler ym. (2010) havaitsivat, että jokapäiväinen 45 minuutin liikuntatunti + 3–5 noin viiden minuutin aktiivisuusjaksot + liikuntaläksyt (n. 10 min) vähensivät kehon rasvapitoisuutta, paransivat kestävyysjuoksutulosta sekä vaikuttivat myönteisesti kardiometaboliseen riskiin 6–11-vuotiailla lapsilla verrattuna kolmeen viikoittaiseen 45 minuutin pakolliseen liikuntatuntiin. Tämä tutkimus tukee edeltävän katsauksen sekä Niedererin ym. tuloksia >60 minuutin päivittäisen reippaan liikunnan positiivisista vaikutuksista lasten terveyteen. Tässä tutkimuksessa suurin osa lapsista oli kuitenkin 11-vuotiaita, joten tuloksia ei voi suoraan siirtää alle kouluikäisten suosituksiin, mutta tuloksia voi käyttää lisänäyttönä fyysisen aktiivisuuden vähimmäismäärästä, joka tarvitaan ehkäisemään ylipainoa ja epäedullista kardiometabolista profiilia ja varsinkin kouluikää lähestyttäessä muun aktiivisuuden lisäksi tunnin reipas liikunta näyttäisi tuovan lisähyötyjä.

Liikunta ja kognitiiviset taidot

Kognitiivinen kehitys tukee koulumenestystä ja kouluvalmiuksia perustelu voidaanko liikkumalla edistää oppimista koskettaa sekä lapsia ja vanhempia juuri nyt. Näyttö liikunnan vaikutuksista kognitiiviseen kehitykseen alle kouluikäisillä lapsilla on vielä vähäistä, mutta Carson ym. (2015) summaa olemassa olevan näytön 0–5-vuotiailla. Näyttö tästäkin aiheesta on vähäistä, mutta suurempi liikunnan määrä on yhteydessä kielellisiin taitoihin, kognitiiviseen joustavuuteen ja tarkkaavaisuuteen mutta ei luovuuteen tai inhibitioon. Lisäksi Fisher ym. (2011)  havaitsi että kahdesti viikossa erityisesti aerobiseen liikkumiseen keskittynyt liikunta paransi työmuistia tavanomaiseen liikuntatuntiin verrattuna 6-vuotiailla lapsilla. Nämä tulokset viittaavat siihen että reipas liikunta voi edistää kognitiivisia toimintoja jotka vaikuttavat oppimisen taustalla.

Koska näyttö liikunnan vaikutuksista kognitioon alle kouluikäisillä on vajavaista, käytän vanhemmilla lapsilla tehtyjä tutkimuksia. van der Niet ym. (2015)  havaitsi 2 x 30 minuutin viikoittaisen kognitiivisesti haastavan liikunnan parantavan inhibitiota ja työmuistia 8–12-vuotiailla lapsilla. Crova ym. (2014) havaitsivat samankaltaisia tuloksia.  Donnelly ym. (2009), Hillman ym. (2014), Schaefering ym. (2014), Krafftin ym. (2014)  ja  Davisin ym. (2011) tutkimukset tuovat tietoa mahdollisesta liikunnan määrästä ja laadusta jota tarvitaan parantamaan kognitiota ja koulumenestystä. Donnelly ym. tutkimuksessa interventio jonka tavoitteena oli lisätä 7-vuotiaiden lasten koulupäivän aikaista reipasta liikuntaa 90 minuuttia viikossa paransi lasten taitoja erityisesti matematiikassa kolmen vuoden seurannan aikana. Hillmanin ym. tutkimuksessa tarjottiin noin 90 minuutin mittainen monipuolista reipasta liikuntaa sisältävä liikuntakerho viidesti viikossa yhdeksän kuukauden ajan paransi interventioryhmän lasten kognitiivista suoriutumista kognitiivisen kontrollin tehtävässä verrattuna kontrollilapsiin. Sama ryhmä raportoi intervention myös vähentävän koko kehon rasvaprosenttia, keskivartalon rasvan suhteellista osuutta sekä painoindeksiä (Khan ym. 2014). Tässä tutkimuksessa ryhmä raportoi myös että lapset liikkuivat ohjatuissa liikuntakerhoissa keskimäärin 70 minuuttia reippaasti. Krafftin ryhmä tutki miten koulupäivien jälkeen järjestetty 40 minuutin monipuolinen reipasta liikuntaa tukeva interventio vaikutti 8-11-vuotiaiden ylipainoisten lasten kognitioon ja aivojen toimintaan. Tulosten mukaan aivoaktiivisuus sekä valkoisen aineen eheys ja myelinisaatio näyttäisi paranevan liikuntaintervention myötä vaikka tulokset kognitiivisissa testeissä eivät eronneet kontrolliryhmästä. Davis ym. puolestaan tutki miten 20 minuuttia tai 40 minuuttia reipasta monipuolista liikuntaa vaikuttaa ylipainoisten 7-11-vuotiaiden lasten kognitiivisiin taitoihin. Tulosten mukaan lähes päivittäinen 20-minuutin reipas liikunta saattaa parantaa toiminnanohjausta ja matemaattisia taitoja (ei merkitsevä efekti), mutta vähintään 40 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä tuo selkeimmät hyödyt. Liikunnan laatu näissä tutkimuksissa on ollut monipuolista, sekä aineenvaihduntaa että motorisia taitoja kehittävää. Liikunnan monipuolisuuden merkitystä tukee myös van der Felsin ym. (2015) systemaattisessa katsauksessa. Vaikka katsaus kuvaa pääasiassa poikkileikkaustutkimusten tuloksia, katsauksen johtopäätös tukee kompleksisten motoristen taitojen ja kognitiivisten taitojen yhteyttä varsinkin esipubertaalisilla lapsilla. Samaa tukee oman ryhmämme tulokset siitä, että erityisesti monipuoliset motoriset taidot ovat yhteydessä sekä luku- että laskutaitoon ja kognitioon suomalaisilla ensimmäisen luokan oppilailla (Haapala ym. 2014; Haapala ym. 2013). Huolimatta liikunnan mahdollisuuksista kognitiivisen ja akateemisen kehityksen tukena, kaikki tutkimukset eivät kuitenkaan ole havainneet liikunnalla myönteisiä vaikutuksia kognitioon tai oppimiseen (esim. de Greef ym. 2015).

Fyysinen passiivisuus

Edellisten lisäksi, suosituksissa pitäisi fyysisen aktiivisuuden lisäksi antaa selkeä viesti ja mahdollisimman paljon näyttöön perustuva suositus fyysisen passiivisuuden (engl. sedentary behavior) merkityksestä lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä.

Lapset ja nuoret näyttävät viettävän suurimman osan ajastaan fyysisesti passiivisissa toimissa. Fyysinen passiivisuus saattaa olla fyysisestä aktiivisuudesta riippumaton riskitekijä sekä kardiometabolisiin sairauksiin sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin. Vaikka lapsilla näyttö on vähänlaista, fyysisesti passiivisia jaksoja tulisi katkaista säännöllisesti ja pitkiä passiivisia jaksoja välttää.

Systemaattiset katsaukset kattaen ikävuodet 0-17 (Tremblay ym. 2011; LeBlanc ym. 2012)  osoittavat että on kohtuullisen vahva näyttö fyysisesti passiivisen ajan vähentämisen ja adipositeetin vähenemisen, heikko näyttö fyysisen kunnon ja kardiometabolisten riskitekijöiden sekä koulumenestyksen, välillä. Erityisesti ruutuajan vähentäminen alle 2-tuntiin on yhteydessä vähäisempään adipositeettin ja metaboliseen riskiin kouluikäisillä. Alle kouluikäisillä näyttäisi jokainen tunti ruutuaikaa lisäävän ylipainoa. Ruutuajalla ja kognitiivisella kehityksellä näyttäisi olevan myös annosvastesuhde, mutta näyttö on vähäistä ja osin heikkolaatuista.. Lisäksi jokainen tunti lisää ruutuaikaa näyttäisi (kohtuullinen näytön taso) heikentävän alle kouluikäisten psykososiaalista terveyttä. Toisaalta ei ole näyttöä siitä, että elektroniset laitteet parantaisivat kognitiota ja oppimista.

Fyysisesti passiivisen ajan jaksottamisesta ei ole paljon tutkimustietoa lapsilla, mutta Saundersin ym. (2013)  tulokset antavat viitteitä siitä, että jo lyhyet tauot sekä lyhyinä pidetyt fyysisesti passiiviset jaksot ovat yhteydessä pienentyneeseen kardiometaboliseen riskiin. Lisäksi Bennattin ja Ried-Larsenin (2015) katsauksen tulokset tukevat ja antavat vahvan tuen fyysisesti passiivisen ajan jaksottamisesta ja parantuneesta kardiometabolisesta profiilista.

Vanhempien rooli liikunnan lisäämisessä

Vanhemmat ovat keskeisessä roolissa lasten aktiivisen elämäntavan edistämisessä. Vanhempien kannustus ja tuki sekä runsaampi vanhempien oma liikunta-aktiivisuus näyttäisi tukevan myös lasten omaa aktiivisuutta. Lisäksi vanhempien oma minäkuva sekä oma ruutuaika näyttäisivät olevan yhteydessä lasten ruutuajan määrään (Xy ym. 2015; Brown ym. 2016).

Ohjattua vai ohjaamatonta

Kaksi melko tuoretta systemaattista katsausta fyysisestä aktiivisuudesta että ohjattu ja suunniteltu liikunta kehittää lasten motorisia taitoja enemmän kuin vapaa leikki (Logan ym. 2012; Morgan ym. 2013). Myös myöhäisemmät satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset tukevat tätä ajatusta (esim. Adamo ym. 2015) . Motorisen harjoittelun pitänee kuitenkin olla melko haastavaa ja ohjelmoitua sekä monipuolista (Bonvin ym. 2013).

Ulkona vai sisällä ja päivähoidossa vai kotona

Grayn ym. (2015) systemaattisen katsauksen mukaan runsaampi ulkoliikunta on yhteydessä runsaampaan liikuntaan, vähäisempään fyysiseen passiivisuuteen sekä parempaan kestävyyskuntoon. Nämä havainnot perustuvat suurimmaksi osaksi poikkileikkaustutkimuksiin joten näytön vahvuus ei ole paras mahdollinen.
Brittiläisen tutkimuksen mukaan (Hesketh ym. 2015) mukaan 6-vuotiaat lapset liikkuivat enemmän päivähoidossa kuin kotona vapaa-ajalla. Vaikka tulokset perustuvat poikittaistutkimukseen, antaa se aihetta miettiä pitääkö suositusten ohjeistus kohdentaa päivähoitoon vain vanhemmille (kts. kohta vanhempien tuki ja esimerkki).

Lopuksi

Liikunnan lisäämiseksi ja fyysisen passiivisuuden vähentämiseksi lapsilla tarvitaan koko yhteiskunta. Sekä vanhemmat, sisarukset, kaverit, varhaiskasvatuksen työntekijät, kaupungit, seurakunnat, kolmas sektori, urheiluseurat, yritykset, ym. voivat osaltaan olla luomassa aktiivista ythteiskuntaa.

Aktiivisen elämäntavan edistäminen lapsuudessa on todennäköisesti sekä tehokkain että kustannuksiltaan pienin keino vähentää tulevaisuuden terveydenhuollon kustannuksia. Paras asia jonka lapselle voi tehdä, on todennäköisesti päästää hänet ulos. Lapsi tarvitsee liikettä, millaista liikettä vaan (joka haastaa motorisia taitoja, nostaa sykettä edes silloin tällöin, hauskaa ja mukavaa), useita tunteja päivässä.

Lähteet

Adamo, K.B., Wilson, S., Harvey, A.L. ym. 2015. Does Intervening in Childcare Settings Impact Fundamental Movement Skill Development? Medicine and Science in Sports and Exercise e-pub agead of print.

Bennatti, F.B., Ried-Larsen, M. 2015. The Effects of Breaking up Prolonged Sitting Time: A Review of Experimental Studies. Medicine & Science in Sports & Exercise 47, 2053-2061.

Bonvin, A., Barral, J., Kakebeeke, T.H., ym. 2013. Effect of a governmentally-led physical activity program on motor skills in young children attending child care centers: a cluster randomized controlled trial. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 10, 90.

Brown, H.E., Atkin, A.J., Panter, G., ym. Family-based interventions to increase physical activity in children: a systematic review, meta-analysis and qualitative synthesis. Obesity Reviews 2016)

Carson, V., Hunter, S., Kuzik, N., ym. 2015. Systematic review of physical activity and cognitive development in early childhood. Journal of Science and Medicine in Sports in press)

Crova, C., Struzzolino, I., Marchetti, R., ym. 2014. Cognitively challenging physical activity benefits executive function in overweight children. Journal of Sports Sciences 32, 201–211.

Davis, C.L., Tomporowski, P.D., McDOwell, J.E., ym. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: a randomized, controlled trial. Health Psychology 2011, 91-98.

de Greef, J.W., Hartman, E., Mullender-Wijnsma, M.J., Bosker, R.J., Doolaard, S., Visscer, C. Long-term effects of physically active academic lessons on physical fitness and executive functions in primary school children. Health Education Research 2016 (Painossa).

de Onis M, Blossner M, Borghi E. Global prevalence and trends of overweight and obesity among preschool children. Am J Clin Nutr 2010;92:1257-1264.

Donnelly, J.E., Greene, J.L., Gibson, C.A., ym. 2009. Physical Activity Across the Curriculum (PAAC): a randomized controlled trial to promote physical activity and diminish overweight and obesity in elementary school children. Preventive Medicine 49, 336-341.

Fisher, A., Boyle, J.M.E., Paton, J.Y. 2011. Effects of a physical education intervention on cognitive function in young children: randomized controlled pilot study. BMC Pediatrics 11, 97.

Gray, C., Gibbons, R., Larouche, R., ym. 2015. What Is the Relationship between Outdoor Time and Physical Activity, Sedentary Behaviour, and Physical Fitness in Children? A Systematic Review. International Journal of Environmental Research and Public Health 2015;12:6455-6474.

Haapala, E.A., Poikkeus, A-M., Tompuri, T., ym. 2014. Associations of motor and cardiovascular performance with academic skills in children. Medicine & Science in Sports & Exercise 46, 1016-1024.

Haapala, E.A., Lintu, N., Väistö, J., ym. 2015. Associations of physical performance and adiposity with cognition. Medicine & Science in Sports & Exercise 47, 2166-2174.

Hesketh, K.R., Griffin, S.J., van Sluijs, E.M. UK. 2015. Preschool-aged children’s physical activity levels in childcare and at home: a cross-sectional exploration. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 26, 123.

Hillman, C.H., Pontifex, M.B., Castelli, D.M., ym. 2014. Effects of the FITKids randomized controlled trial on executive control and brain function. Pediatrics 134, 1063-1071)

Janssen, I., LeBlanc, A.G.2010. Systematic review of the health benefits of physical activity and fitness in school-aged children and youth. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 7, 40

Janssen I, Katzmarzyk PT, Boyce WF, Vereecken C, Mulvihill C, Roberts C, et al. Comparison of overweight and obesity prevalence in school-aged youth from 34 countries and their relationships with physical activity and dietary patterns. Obes Rev 2005;6:123-132.

Khan, N.A., Raine, L.B., Drollette, E.S., ym. 2014. Impact of the FITKids Physical activity intervention on adiposity in prepubertal children. Pediatrics 133, 875-883.

Krafft, C.E., Schwarz, N.F., Weinberger, A.L., ym. 2014. An 8-month randomized controlled exercise trial alters brain activation during cognitive tasks in overweight children. Obesity 22, 232-242.

Kriemler, S., Zahner, L., Schindler, C., ym. Effect of school based physical activityprogramme (KISS) on fitness and adiposity in primary schoolchildren: cluster randomised controlled trial. BMJ 340, 785.

LeBlanc, A.G., Spence, J.C., Carson, V., ym. 2012. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in the early years (aged 0–4 years) Applied Phsyiology, Nutrition, and Metabolism 37, 753-772.

Logan, S.W., Robinson, L.E., Wilson, A.E., Lucas, W.A. 2012. Getting the fundamentals of movement: a meta-analysis of the effectiveness of motor skill interventions in children. Child: Care, Health, and Development 38, 305-315.

Morgan, P.J., Barnett, L.M., Cliff, D.P., ym. 2013. Fundamental movement skill interventions in youth: a systematic review and meta-analysis. Pediatrics 132, 1361–1383.

Niederer, I., Burgi, G., Ebenegger, V., ym. 2013. Effects of a lifestyle intervention on adiposity and fitness in overweight or low fit preschoolers (Ballabeina). Obesity 21, 287-293.

Saunders, T.J., Tremblay, M.S., Mathieu, M.E., ym. 2013. Associations of sedentary behavior, sedentary bouts and breaks in sedentary time with cardiometabolic risk in children with a family history of obesity. PLos One 8, 79143.

Schaeffer, D.J., Krafft, C.E., Schwarz, N.F., ym. 2014. An 8-month exercise intervention alters frontotemporal white matter integrity in overweight children. Psychophsysiology 51, 728-733

Timmons, W.B., LeBlanc, A.L., Carson, V., ym. 2012. Systematic review of physical activity and health in the early years (0–4 years). Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37, 773–788.

Tremblay, M.S., LeBlanc, A.G., Carson, V., ym. 2012. Canadian Physical Activity Guidelines for the Early Years (aged 0–4 years) Applied Physiology, Nutrition, and Metabolism 37, 345–356.

Tremblay, M.S., LeBlanc, A.G., Kho, M.E., ym. 2011. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth vuotta. International Journal of Behavioral Nutrition and Physical Activity 8, 98.

van der Fels, I.M.J., Wierike, S.C.M., Hartman, E., ym. 2015. The relationship between motor skills and cognitive skills in 4-16 year old typically developing children: a systematic review. Journal of Science and Medicine in Sports 18, 697-703)

van der Niet, A., Smith, J., Osterlaan, J., ym. Effects of a Cognitively Demanding Aerobic Intervention During Recess on Children’s Physical Fitness and Executive Functioning. Pediatric Exercise Science 2015, in press.

Vuorela N, Saha MT, Salo M. Prevalence of overweight and obesity in 5- and 12-year-old Finnish children in 1986 and 2006. Acta Paediatr 2009;98:507-512.

Xy, H., Wen, L.M., Rissel, C. 2015. Associations of Parental Influences with Physical Activity and Screen Time among Young Children: A Systematic Review. Journal of Obesity.

Mainokset

Kokemuksia ja uutta tietoa lasten liikunnasta: XXIX Pediatric Work Physiology, Child Health & Exercise: “From Clinics to Classrooms”. Utrecht, Alankomaat 2015

Mark Tremblay, Ph.D.Joseph Rutenfranz-lecture: Stand-up and take the next step in child health and exercise research: joyrneying into unfamiliar territory

Mitä lasten liikunnasta ja terveydestä tiedetään ja mitä siitä tarvitsisi tietää? Melko vakuuttavaan näyttöön perustuen voidaan sanoa, että fyysinen aktiivisuus tukee lasten ja nuorten normaalia kehitystä. Mutta mitä uutta professori Tremblay toi lasten liikunnan maailmasta. Hänen esityksensä jakautui kolmeen osaan: 1) ”liikkumattomuuden fysiologia, 2) kaiken liikkumisen huomioiminen ja 3) tiedon siirtäminen.

1. Lasten normaali päivä on usein seuraavanlainen: kahdeksan tuntia paikallaan oloa koulussa, kotona ja ystävien seurassa ja noin tunti liikuntaa. Jopa tällaisessa tilanteessa lapsen katsotaan liikkuvan suositusten mukaisesti ja todennäköisesti terveytensä kannalta riittävästi. Mutta Tremblay korosti, että sillä mitä tapahtuu liikkumattoman ajan sisällä, on myös keskeinen rooli lasten ja nuorten terveyden kehittymisessä. Kahdeksan tuntia liikkumatonta aikaa ilman katkoja on yhdistetty kohonneeseen kardiometaboliseen riskiin verrattuna kahdeksaan tuntiin liikkumatonta aikaa joka sisältää aktiivisempia taukoja. Liikkumattoman ajan tauottamisella on siis merkitystä vaikka varsinaisen liikunnan määrä olisi samanlainen.

Fyysisen aktiivisuuden annostelussa käytetään usein ns. FITT-kaavaa joka tulee sanoista frequency, intensity, time ja type. Tremblay esitteli SITT-mallin fyysisesti passiivisen ajan annostelulle: sedentary, interruptions, time ja type. Mallissa keskeistä on oletus siitä, että nyky-yhteiskunnassa fyysisesti passiivinen aika on runsasta ja kattaa suurimman osan päivästä. Jotta fyysisesti passiivisen ajan negatiivisia vaikutuksia terveyteen voidaan vähentää, sitä pitää tauottaa ja pitää fyysisesti passiiviset tauot lyhyinä. Siinä missä fyysisen aktiivisuuden kohdalla time (aika) tarkoittaa liikuntaan käytettyä aikaa ja on usein 30–60 minuuttia, fyysisen passiivisuuden time voi tarkoittaa paitsi taukojen pituutta myös passiivisena vietetyn ajan pituutta. Joidenkin suositusten mukaan passiivinen oleminen tulisi keskeyttää 45-60 minuutin välein eli maksimaalinen fyysisesti passiivinen aika kerrallaan saisi olla vain noin tunnin mittainen. Tauotuksen kanssa huomioon täytyy ottaa tauotuksen tyyppi. Kuinka tehokas tauon pitää olla, että sillä voidaan kumota liikkumattomuuden haittavaikutuksia. Riittääkö pelkkä seisominen? Varmaa näyttöä tästä ei vielä lapsilla ja nuorilla ole, mutta jo 1–4 minuutin tauoilla on havaittu olevan myönteinen vaikutus kardiometabolisiin riskitekijöihin (Saunders ym. PLoS One 2013. doi: 10.1371/journal.pone.0079143.).

2. Toisena keskeisenä osana Tremblay korosti kaiken ”liikahtelun” merkitystä terveyden edistämisessä lapsilla ja nuorilla. Koska suurin osa lapsista viettää suurimman osan valveillaoloajastaan fyysisesti passiivisena, ei pelkkä reippaaseen liikuntaan keskittyminen useinkaan ole riittävää. Tutkimuksissa tulisikin siirtyä mittaamaan kaikkea liikkumista reippaan liikunnan lisäksi.

3. Miten tieto fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen passiivisuuden katkaisun hyödyistä saadaan siirrettyä käytäntöön niin että tutkimuksesta hyötyy se kohderyhmä, joka sitä eniten tarvitsee? Tremblay korosti kokonaiskuvaa eli sitä, että aktiivisen ja terveen lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä, ellei jopa koko maa. Vanhemmilla on kyky ottaa vastaan tutkittua tietoa ja toimia sen mukaan, kouluilla ja terveydenhuollolla on merkittävä rooli kannustajana ja aktiivisuuden tukijana. Median puolestaan tulisi esittää näkemyksiä tasapuolisesti ilman sensaationhakuisuutta ja yhteiskunnan pitäisi korostaa aktiivista rakentamista ja ottaa huomioon lasten toiveet esimerkiksi leikkipuistorakentamisessa ja suosia esimerkiksi luonnollisia ympäristöjä rakennettujen leikkipuistojen sijaan.

Suuret teemat
Korkeaintensiteettinen intervalliharjoittelu (High intensity interval training, HIIT)
on aikaa säästävä ja usein kohtuukuormitteiseen liikuntaan verrattuna ylivertainen liikunnan muoto kehittämään kestävyyskuntoa ja kardiometabolista terveyttä. Koska suuri osa lapsista ja nuorista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, aikaresursseiltaan lyhyen, mutta tehokkaan liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen on kiinnostuttu yhä enemmän. Lapsilla ja nuorilla tutkimusta on kuitenkin verrattain vähän.

Maremka Zwinkels esitti tuloksia kahdeksan viikon HIIT-harjoittelun vaikutuksista fyysiseen kuntoon lapsilla ja nuorilla joilla on krooninen sairaus tai vamma. Harjoitusohjelma sisälsi 8–12 30 sekunnin intervallia joiden välissä 90–120 sekunnin aktiivinen palautuminen. Harjoitusohjelma paransi lasten ja nuorten ketteryyttä ja nopeutta sekä maksimaalista hapenottokykyä.

Emma Cockcroft raportoi akuutin liikuntakerran intensiteetin merkityksestä glukoosikontrolliin kahdella nuorella (17-vuotias tyttö, 14-vuotias poika). Molemmilla glukoosikontrollia seurattiin 24 tuntia. Molemmat koehenkilöt suorittivat kolme labortaoriokäyntiä: 1) HIIT-harjoitus joka sisälsi 8 x 1 minuutin lähes maksimaalisen suorituksen, 2) kohtuukuormitteisen 30 minuutin mittaisen liikuntakerran sekä 3) levon. Tämän pienen tutkimuksen mukaan HIIT-harjoittelu, mutta ei kohtuukuormitteinen harjoittelu, parantaa 24-tunnin glukoosikontrollia.

Bert Bond tutki akuutin HIIT-harjoittelun ja kohtuukuormitteisen harjoittelun vaikutusta endoteelin toimintaan 20 nuorella. Harjoitusprotokollat olivat samanlaisia kuin Cockroftilla. Tulosten mukaan HIIT-harjoittelu, mutta ei kohtuukuormitteinen harjoittelu, paransi endoteelin toimintaa.

Alan Barker esitti tuloksia kahden viikon HIIT-harjoitelun vaikutuksista kardiometabolisiin riskitekijöihin kolmellatoista 13–14-vuotiaalla nuorella. Harjoitusohjelma oli vastaava kuin Cockroftilla sekä Bondilla. Kardiometaboliset riskitekijät jaettiin ns. perinteisiin (triglyserdit, kolesteroli, glukoosi, insuliiniresistanssi, verenpaine) ja uusiin (verisuonten endoteelin toiminta, sykevälivaihtelu) riskitekijöihin. Tämän tutkimuksen mukaan kahden viikon HIIT-harjoittelu parantaa endoteelin toimintaa sekä sykevälivaihtelua, mutta sillä ei havaittu vaikutusta perinteisiin kardiometabolisiin riskitekijöihin tai kestävyyskuntoon.

Johtopäätöksenä näistä tutkimuksista voidaan sanoa, että säännöllinen HIIT-harjoittelu voi olla tehokas keino parantaa kardiometabolista terveyttä lapsilla ja nuorilla. Näissä tutkimuksissa HIIT-harjoittelu koettiin myös vähintään yhtä nautittavaksi kuin kohtuukuormitteinen liikunta. Tällä havainnolla on merkitystä erityisesti liikuntaharjoittelun pysyvyyden kannalta.

Liikunta, fyysinen kunto ja kognitiiviset toiminnot ja oppiminen
Oman tutkimusaiheeni kannalta mielenkiintoisia esityksiä olivat elintapojen yhteydet kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen.

Oma aiheeni ”motorisen suorituskyvyn, adipositeetin ja ravitsemuksen itsenäiset ja yhdysvaikutukset kognitioon 6–8-vuotialla lapsilla”. Aikaisemmissa tutkimuksissamme olemme havainneet monen eri elintapoihin liittyvän tekijän olevan yhteydessä kognitioon ja oppimiseen lapsilla. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme Itämeren ruokavalion, rasvaprosentin, ja motorisen suorituskyvyn yhteyksiä päättelykyyn. Pojilla sekä parempi motorinen suorituskyky että paremmin Itämeren ruokavaliota noudattava ruokavalio olivat, toisistaan riippumatta, yhteydessä parempaan kognitiiviseen suoriutumiseen. Kun tarkastelimme kaikkia tekijöitä yhdessä, havaitsimme että erityisesti yhdistelmä heikko motorinen suorituskyky, heikkolaatuinen ruokavalio sekä ali tai ylipaino oli yhteydessä matalampaan kognitioon. Muutos parempaan yhdessäkin tekijässä oli puolestaan yhteydessä parempaan kognitioon. Tytöillä yhteyksiä ei löytynyt. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että erityisesti huonojen elintapojen kasautuminen saattaa heikentää kognitiivista kehittymistä.

Jeremy Vanhelst raportoi objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden yhteyksistä tarkkaavaisuuteen 273 teini-ikäisellä. He mittasivat tarkkaavaisuutta d2-testillä ja fyysistä aktiivisuutta kiihtyvyysmittarilla. He havaitsivat että kohtuukuormitteinen että vähintään kohtuukuormitteinen liikunta oli positiivisesti yhteydessä tarkkaavaisuuteen. He tutkivat ROC-analyysin avulla raja-arvoa joka erottelee huonon ja hyvän tarkkaavaisuuden. Heidän tutkimuksensa mukaan raja-arvo kohtuukuormitteiselle liikunnalle oli 41, rasittavalle liikunnalle 12 ja vähintään kohtuukuormitteiselle 58 minuuttia/päivässä. Tämän tutkimuksen mukaan ”tunti päivässä” pitää ja edistää kognitiivista terveyttä teini-ikäisillä.

Anneke van der Niet tutki 22 viikon liikuntaintervention vaikutuksia toiminnanohjaukseen 8-vuotialla lapsilla. Interventio sisälsi kestävyystyyppistä liikuntaa, kiertoharjoittelua sekä kognitiivisesti haastavaa liikuntaa. Liikuntainterventio paransi lasten inhibitiota, työmuistia sekä kognitiivista joustavuutta, mutta ei fyysistä kuntoa.

Marck de Greef raportoi 22 viikon liikuntaintervention vaikutuksista koulumenestykseen 8-vuotiailla lapsilla. Interventio sisälsi kolme 20–30 minuutin fyysisesti aktiivista oppituntia. Tutkimuksen mukaan interventio paransi lasten matematiikka ja lukutaitoa, mutta ei fyysistä kuntoa. Ero koulumenestyksessä vastasi noin puolen vuoden koulutyötä joka on jo käytännössäkin merkittävä ero. Tulosten mukaan fyysisesti aktiiviset oppitunnit voivat siis tehostaa oppimista.

Kliiniset aiheet ja kansanterveys
Edellisten lisäksi kongressissa käsiteltiin aiheita lasten ja nuorten metabolisesta oireyhtymästä luun kehitykseen.

Lars Bo Andersenin mukaan metabolisen oireyhtymän arviointiin ja diagnosointiin voidaan käyttää jatkuvaa kardiometabolisen riskin muuttuja. Lisäksi hän raportoi että huono kestävyyskunto ja kohonneet leptiini pitoisuudet ovat osa metabolista oireyhtymää lapsilla ja nuorilla.

Larouche ja Tremblay työtovereineen raportoi että ulkona vietetty aika oli yhteydessä runsaampaan liikuntaan, vähäisempään fyysiseen passiivisuuteen sekä parempaan psykososiaaliseen hyvinvointiin. Ulkonoaoloaika ei kuitenkaan ollut yhteydessä fyysisen terveyden mittareihin. Tämä tutkimus kuitenkin antaa viitteitä siitä, että parasta mitä vanhemmat voivat lapsilleen tehdä, on päästää heidät ulos.

Keith Tolfrey raportoi mielenkiintoisen tutkimuksen kohtuukuormitteisen liikunnan vaikutuksista postbrandiaaliseen lipidemiaan lapsilla koulympäristössä sekä laboratoriossa. Tutkimuksesta mielenkiintoisen tekee se, että useimmat tutkimukset aiheesta on tehty laboratorion tiukasti kontrolloidussa ympäristössä eikä tulosten siirtovaikutuksesta päivittäiseen elämään lapsilla ole näyttöä. Tulosten mukaan kohtuukuormitteinen liikunta vähensi postprandiaalista triglyseridipitoisuutta sekä laboratorio- että kouluolosuhteissa. Näiden tulosten perusteella kohtuukuormitteisella liikunnalla koulupäivän aikana voi olla merkitystä kardiometabolisen terveyden kannalta pitkällä aikavälillä.

Onko lihavuus aina huono juttu? Vicencia ym. tutkivat hermostollisen aktivaation eroja tahdonalaiseen lihasaktivaatioon. Tutkimukseen osallistui 12 lihavaa ja 12 normaalipainoista 12–15-vuotiasta nuorta. Tutkimuksen mukaan lihavuus vaikutti myönteisesti neuraaliseen aktivaatioon erityisesti painoa kannattavissa lihaksissa todennäköisesti lihavuuden aiheuttaman kroonisen kuormittumisen vuoksi.

PANIC-julkaisu: Runsas liikunta voi pitää ylipainoisenkin lapsen kunnossa

Tuoreen tutkimuksen mukaan ylipainoisilla ja vähän liikkuvilla 6-8-vuotiailla on heikompi fyysinen kunto kuin ikätovereillaan. Runsaasti liikkuva ylipainoinenkin lapsi voi silti olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Tieteellisessä Journal of Sports Sciences-lehdessä tammikuun alussa julkaistut tulokset ovat osa Itä-Suomen yliopiston laajaa Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimusta. Tutkimukseen osallistui tutkijoita myös Cambridgen ja Jyväskylän yliopistoista.

Tutkimuksissa tarkasteltiin 404 kuopiolaisen lapsen kehon rasvaprosentin ja liikunnan määrän yhteyksiä fyysiseen kuntoon. Fyysisen kunnon mittareina käytettiin 10×5 metrin sukkulajuoksun ja 15 metrin juoksun aikoja sekä puristusvoimatestin, vauhdittoman pituushypyn, vatsalihastestin, tasapainotestin, käden hienomotoriikkatestin ja eteentaivutustestin tuloksia. Korkeampi rasvaprosentti sekä vähäisempi liikunnan määrä olivat kumpikin yhteydessä huonompiin tuloksiin juoksutesteissä. Korkeampi rasvaprosentti oli lisäksi yhteydessä heikompiin tuloksiin vauhdittomassa pituushypyssä, vatsalihastestissä, hienomotoriikkatestissä sekä tasapainotestissä. Rasvaprosentin ja liikunnan yhteydet fyysiseen kuntoon olivat toisistaan riippumattomia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lapsilla joilla oli korkea rasvaprosentti ja jotka liikkuivat vähän, oli erityisen heikot tulokset 10×5 metrin sukkulajuoksutestissä, 15 metrin juoksussa sekä vauhdittomassa pituushypyssä.

Lapsuuden fyysinen kunto on tärkeä tulevaisuuden terveyttä sekä liikunta-aktiivisuutta ennustava tekijä. Nyt saatujen tulosten perusteella ylipainon ehkäisy sekä erityisesti liikunnan lisääminen ovat merkityksellisiä fyysisen kunnon kehittymisen kannalta. Runsas liikunta hyödyttää sekä normaalipainoisia että ylipainoisia lapsia.

Tutkimusartikkeli:

Eero A. Haapala, Juuso Väistö, Niina Lintu, Tuomo Tompuri, Soren Brage, Kate Westgate, Ulf Ekelund, Eeva-Kaarina Lampinen, Arja Sääkslahti, Virpi Lindi & Timo A. Lakka. Adiposity, physical activity and neuromuscular performance in children. Physical Activity for Health. Published online 06 Jan 2016. DOI:10.1080/02640414.2015.1134805

Linkki artikkelin tiivistelmään:

http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02640414.2015.1134805

Lisätietoja:

Eero Haapala, FT, biolääketieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto. puh. 040 725 4025, eero.haapala@uef.fi, Twitter: @EeroHaapala

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus – The Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study:  http://www.uef.fi/fi/biolaaketiede/lasten-liikunta-ja-ravitsemus

Latest PANIC pub: Is milk the most important source of Vitamin D for children?

Milk, vitamin supplements and exercise raise children’s vitamin D levels
Sufficient intake of fortified dairy products is of significant importance for the serum vitamin D level in primary school children, shows a new study from the University of Eastern Finland. Children who drink at least three glasses of milk per day had a higher serum vitamin D level than their peers who drink milk in lesser amounts. The use of vitamin D supplements was also associated with a higher serum vitamin D level. Furthermore, children who exercise more than 2 hours per day had a higher serum vitamin D level than children who exercise less than 1.5 hours per day.

Low levels of vitamin D are common
Very few children had severely low serum levels of vitamin D. However, 20% had a serum vitamin D level lower than 50 nmol/l, which is often considered as a sufficient level. Children whose blood samples were taken in the autumn had the highest serum vitamin D levels. This may be explained by the fact that in the summer, vitamin D is formed on the skin due to sunlight exposure. In northern latitudes, there is not enough sun exposure to maintain sufficient vitamin D levels in the winter season, and vitamin D supplementation is often required. A sufficiently high serum vitamin D level is associated with better bone health and there is some evidence that it may also be associated with a lower risk of many chronic diseases.

Milk fortified with vitamin D is children’s most important source of vitamin D
More than 80% of the children had a lower intake of vitamin D from food and vitamin supplements than recommended 10 μg per day in Finland. Furthermore, as many as 40% of the children did not use any vitamin D supplements at all. Milk was the most important source of vitamin D, amounting to nearly 50% of the children’s intake. Approximately 30% of the vitamin D intake was from dietary fats and approximately 10% from fish. The majority of milk products and spreads available in Finland are fortified with vitamin D. The level of fortification of milk has been increased from 0.5 µg/100g to 1 µg/100g since the collection of the study data and therefore we suppose milk is even more important source of vitamin D in Finland at the moment. Vitamin D fortification of milk products could be an effective way to improve vitamin D status also in other countries where milk consumption is high.

Adherence to nutrition recommendations can improve serum vitamin D levels
The Finnish nutrition recommendations published in 2014 recommend a vitamin D supplement of 7.5μg per day to all 2-18 year old children and adolescents all year round. In addition, 5-6 dl (2.5-3 glasses) of dairy products fortified with vitamin D per day and 2-3 servings of fish per week are recommended. The diet should also contain vegetable oil based spreads which are fortified with vitamin D. Moreover, sufficient exercise – and especially exercise taking place outdoors – should be encouraged among children.

The paper, ‘Determinants of Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration in Finnish Children: The PANIC Study.’ is published in the British Journal of Nutrition and is available to read in full here 

Authors: Sonja Soininen, Timo A. Lakka, Aino-Maija Eloranta, Virpi Lindi, Taisa Venäläinen1, Nina Zaproudina1, and Anitta Mahonen

The Physical Activity and Nutrition in Children Study: http://www.uef.fi/en/biolaaketiede/lasten-liikunta-ja-ravitsemus

Source: British Journal of Nutrition / Cambridge University Press

Nutrition Society Paper of the Month

Each month a paper is selected by one of the Editors of the five Nutrition Society Publications (British Journal of Nutrition, Public Health Nutrition, Nutrition Research Reviews, Proceedings of the Nutrition Society and Journal of Nutritional Science). This paper is freely available for one month.

PANIC pub: Physical activity may help keep fat children fit

A recent Finnish study shows that high body adiposity, physical inactivity, and particularly their combination are related to poorer physical fitness among 6–8 year old children. The results also suggest that physically active overweight children have better fitness compared to their inactive peers. The results published in Journal of Sports Sciences are part of the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study conducted at the University of Eastern Finland in collaboration with the University of Cambridge and the University of Jyväskylä

The study investigated the associations of body fat percentage and moderate-to-vigorous physical activity with neuromuscular fitness in a population sample of 404 children aged 6–8-years. The results of 50 m shuttle run, 15 m sprint run, hand grip strength, standing long jump, sit-up, balance, manual dexterity, and sit-and-reach tests were used as measures of physical fitness. Higher body fat percentage was associated with slower 50 m shuttle run and 15 m sprint times, shorter distance jumped in standing long jump test, fewer sit-ups, more errors in balance test and less cubes moved in box-and-block test. Higher levels of moderate-to-vigorous physical activity were related to faster 50 m shuttle run and 15 m sprint times. In addition, children who had a combination of a higher body fat percentage and lower levels of physical activity had the poorest performance in 50 m shuttle run, 15 m sprint run and standing long jump tests.

The study concludes that especially a higher body fat percentage but also lower levels of physical activity were related to poorer neuromuscular fitness in children. Moreover, higher levels of physical activity were related to better fitness levels also in children with higher levels of body adiposity. These findings emphasise preventing overweight and particularly increasing physical activity to prevent impaired neuromuscular performance in children.

Research article:

Eero A. Haapala, Juuso Väistö, Niina Lintu, Tuomo Tompuri, Soren Brage, Kate Westgate, Ulf Ekelund, Eeva-Kaarina Lampinen, Arja Sääkslahti, Virpi Lindi & Timo A. Lakka. Adiposity, physical activity and neuromuscular performance in children. Physical Activity for Health. Published online 06 Jan 2016. DOI:10.1080/02640414.2015.1134805

Link to the abstract:

http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/02640414.2015.1134805

 

For further information, please contact:

Eero A. Haapala, Ph.D. Institute of Biomedicine, University of Eastern Finland and Department of Biology of Physical Activity, University of Jyväskylä, tel. +35840 725 402, eero.haapala@uef.fi, Twitter: @EeroHaapala

Website of the Physical Activity and Nutrition in Children (PANIC) Study:

http://www.uef.fi/en/biolaaketiede/lasten-liikunta-ja-ravitsemus