Koulu alkaa – elintavat oppimisen tukena?

Kesäloman loppu häämöttää ja paluu kouluun tai koulun aloitus koskettaa tuhansia lapsia. Koulun, opettajien ja vanhempien tavoitteena on tukea parhaalla mahdollisella  lasten oppimista ja menestymistä koulussa.  Terveelliset elintavat ovat yksi keino edistää oppimiseen liittyviä prosesseja. Ovatko liikunta, ruokavalio ja uni yhteydessä oppimiseen ja onko ylipaino haitaksi oppimiselle?

Voidaanko liikunnalla edistää oppimista – onko fyysinen passiivisuus haitallista oppimiselle?

Fyysisen aktiivisuuden ja kestävyyskunnon on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä aivojen toimintaan ja niiden rakenteisiin, kognitiivisiin toimintoihin sekä koulumenestykseen useissa, mutta ei kuitenkaan kaikissa poikittaistutkimuksissa1. Lisäksi tutkimuksissa on havaittu positiivinen yhteys objektiivisesti kiihtyvyysmittarilla mitatun liikunnan, kognition ja koulumenestyksen välillä2–4, mutta useissa tutkimuksissa vastaavaa yhteyttä ei ole kuitenkaan havaittu5–8. Vapaa-ajan tai luokkahuoneliikunnan lisäämiseen tähtäävissä interventiotutkimuksissa on havaittu, että liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin ja oppimiseen lapsuudessa9–11. Kaikki interventiotutkimukset eivät kuitenkaan ole onnistuneet parantamaan kognitiota12 tai oppimista13. Näyttääkin siltä, että liikunnan vaikutukset oppimiseen ja sen taustalla vaikuttaviin kognitiivisiin ja neuraalisiin tekijöihin ovat voimakkaimpia niillä lapsilla, joilla on heikompi tarkkaavaisuus14,15, huonompi koulumenestys16, matala kestävyyskunto tai jotka ovat ylipainoisia tai lihavia17–19 tutkimuksen alkutilanteessa.

pay-919676_1280
Kuva: Pixabay

Yksi selitys osin epäyhtenäisiin tuloksiin voi olla, että kaikki liikunta eivät ole yhtä tehokasta kognitiivisten toimintojen ja koulumenestyksen parantamisessa. Joissain tutkimuksissa motorisia taitoja haastavan liikuntaintervention on havaittu olevan tehokkaampi kognitiivisten toimintojen edistämisessä kuin yksinkertaisempi kestävyystyyppinen liikunta20. Lisäksi liikunnan vaikutukset oppimiseen voivat olla tilannesidonnaisia; Mullender-Wijsman ja kumppaneiden tutkimuksessa11 liikunnalliset oppitunnit paransivat koulumenestystä, mutta eivät toiminnanohjausta12. Tämän tutkimuksen perusteella liikunnan yhdistäminen opittavaan kouluaineeseen voi tehostaa oppimista ilman parannusta kognitiivisissa toiminnoissa. Lisäksi jo jonkin verran liikkuvien lasten kokonaisliikunnan määrän lisääminen ei enää tehosta oppimista merkittävästi ilman liikuntaan yhdistettyä kognitiivista ärsykettä. Joissain tutkimuksissa myös motoriset taidot, mutta ei kestävyyskunto, on yhdistetty koulumenestyksen ja kognitioon lapsilla21,22. Liikunta saattaa myös tehostaa ruokavalion ja erityisesti dokosaheksaeenihapon (DHA:n) vaikutuksia aivoihin23. Lisäksi liikunta näyttäisi vähentävän epäterveellisen ruokavalion epäedullisia vaikutuksia aivoihin23.

Fyysisellä passiivisuudella tarkoitetaan yleensä toimintaa istuvassa tai puolimakaavassa asennossa, jossa energiankulutus on vähäistä24. Runsas ruutuaika ja erityisesti television katselu on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin ja koulumenestykseen25,26. Jotkut fyysisesti passiiviset toimet, kuten lukeminen ja piirtäminen voivat parantaa kognitiota ja oppimista27.  Nämä erot fyysisesti passiivisten toimintojen yhteyksistä kognitioon ja oppimiseen saattavat selittää heikot ja epäyhtenäiset yhteydet objektiivisesti mitatun fyysisen passiivisuuden, kognition ja oppimisen välillä2,3,5,6. Käänteinen yhteys television katsomisen, cognition ja koulumenestyksen välillä saattaa osin selittyä myös epäterveellisten ruokien napostelulla28. Fyysinen passiivisuus ja erityisesti television katselu ja ruutuaika ovat usein yhteydessä suurempaan energian saantiin energiatiheistä ruuista ja vähäisempään hedelmien ja kasvisten kulutukseen28.

Onko olemassa aivoruokaa?

Ravitsemuksen yhteyksiä kognitioon ja koulumenestykseen voidaan tarkastella ainakin kolmella eri tasolla: tarkastellen yksittäisten ravintoaineiden yhteyksiä, tutkien eri ruoka-aineiden yhteyksiä tai tarkastellen ruokavalion kokonaislaadun yhteyksiä kognitioon ja oppimiseen. Vaikka kaikilla tasoilla on heikkoutensa ja vahvuutensa, tutkimuksissa kuvataan yhä enemmän ruokavalion kokonaisuuksien yhteyksiä kognitioon ja oppimiseen koska ruokavalion kokonaisuus kuvaa paremmin arkielämää ja koska eri ravintoaineet ovat usein vahvasti yhteydessä toisiinsa ja eri ravintoaineilla voi myös olla yhdysvaikutuksia aivojen terveyteen.

background-1239436_1280
Kuva: Pixabay

Ravintoaineen, kognitio ja koulumenestys

Tutkimusten mukaan korkeampi tai riittävä/suositusten mukainen tiettyjen ravintoaineiden, kuten raudan ja monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA), ja matalampi tyydyttyneiden rasvahappojen saanti on yhteydessä kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla29–32.

Suurempi PUFA:n saanti on yhdistetty parempaan lyhytkestoiseen muistiin lapsuudessa31–33. Yhden tutkimuksen mukaan myös hiilihydraattien tai tyydyttyneiden rasvahappojen vaihtaminen PUFA:an oli yhteydessä parempaan lyhytkestoiseen muistiin32. Suurimmassa osassa aikaisempi tutkimuksia ravintoaineiden saantia on arvioitu ruokapäiväkirjojen tai ruoka-ainekyselyjen avulla ja vain harvassa tutkimuksessa on tarkasteltu plasman PUFA :n pitoisuuksien yhteyttä oppimiseen ja kognitioon lapsilla – näiden tutkimusten tulokset ovat osin ristiriitaisia34,35. Montgomeryn ym.35 tutkimuksen mukaan veren DHA:n ja työmuistin välillä ei ollut yhteyttä. Toisaalta tässä tutkimuksessa havaittiin, että DHA:n ja eikosapentaeenihapon (EPA) yhteenlaskettu pitoisuus veressä PUFA-statuksen indikaattorina oli yhteydessä työmuistiin.  Boucherin ym.34 tutkimuksessa veren fosfolipideistä mitatuilla DHA:lla, EPA:lla tai muilla n-3 ryhmän rasvahapoilla ei ollut yhteyttä lasten työmuistiin. Lisäksi yhdessä tutkimuksessa suurempi plasman EPA, DHA ja EPA:n ja arakidonihapon suhde olivat yhteydessä ylipainoisten, mutta ei normaalipainoisten lasten, kognitioon36. Näiden lisäksi kasvanut veren DHA- ja EPA-pitoisuus kolmen kuukauden ravitsemusintervention jälkeen oli yhteydessä suurempaan kehittymiseen lukutaitoa mittaavassa testissä 9–11-vuotiailla lapsilla37. STRIP-tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu vaikutusta kielellisiin kykyihin PUFA:n lisäämisellä ja tyydyttynyttä rasvaa vähentämällä38,39.

Joidenkin tutkimusten mukaan korkeampi n-3 rasvahappojen ja erityisesti DHA:n saanti ravintolisistä, voi edistää kognitiivista kehitystä varhaislapsuudessa, mutta ei myöhemmin lapsuudessa tai aikuisuudessa30,34,40,41. Viimeaikaisen tutkimustuloksen mukaan suurempi omega 3 ja 6 (DHA, EPA, gamma-linoleenihappo) saanti kolmen kuukauden aikana kuitenkin vaikutti positiivisesti lukutaitoon ja vaikutus oli sitä suurempi, mitä heikompi keskittymiskyky lapsella oli tutkimuksen alkutilanteessa42.

Zhang ym.32 havaitsivat käänteisen yhteyden ruokavalion kolesterolin ja työmuistin välillä 6–16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla. Baym ym.31 puolestaan havaitsisivat käänteisen yhteyden tyydyttyneen rasvan ja trans-rasvahappojen sekä työmuistin välillä 7–9-vuotiailla lapsilla. Runsas tyydyttyneen rasvan saanti on myös yhdistetty heikompaan koulumenestykseen nuorilla43.

Suurempi kuidun ja liukenemattoman kuidun saanti on yhdistetty kognitiiviseen kontrolliin lapsilla41. Lisäksi matalan glykeemisen indeksin aamiainen voi parantaa työmuistia välittömästi ruokailun jälkeen 5–11-vuotiailla lapsilla44.

Ruoka-aineiden yhteydet kognitioon ja koulumenestykseen

Suurempi kalan saanti on yhdistetty parempaan kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla ja nuorilla46–48. Yhdessä norjalaisessa tutkimuksessa runsaampi marjojen ja hedelmien kulutus oli yhteydessä koulumenestykseen sekä tytöillä että pojilla, mutta vihannesten syönti vain tytöillä49. Myös muissa tutkimuksissa vihannesten syönnillä on havaittu positiivinen yhteys koulumenestykseen43,47. Lisäksi matala hedelmien, marjojen, vihannesten ja kuitupitoisten viljatuotteiden ja runsas prosessoidun punaisen lihan on raportoitu olevan yhteydessä heikompaan kognitioon 6–8-vuotiailla suomalaislapsilla50. Myös runsas virvoitusjuomien käyttö on yhdistetty matalampaan koulumenestykseen nuorilla47.

Ruokavalion laadun yhteydet kognitioon ja oppimiseen

Vaikka tutkimustieto ruokavalion kokonaisuuden yhteyksistä oppimiseen on melko vähäistä, joidenkin tutkimusten mukaan esimerkiksi Välimeren ruokavaliomallia kuvaava KIDMEX-indeksin51,52 ja Healthy Eating Index –ruokavaliopistemäärän43 matalampi arvo on yhdistetty heikompaan koulumenestykseen nuorilla. Lisäksi ruokavalio, joka sisälsi runsaasti lihatuotteita, pikaruokaa, naposteltavaa ja sokerilla makeutettuja juomia, kolmen vuoden iässä, oli yhteydessä heikompaan koulumenestykseen 10-vuoden iässä53. Muista kokonaisruokavalion laatua kuvaavista indekseistä Healthy Eating Index – 2005:n41, DASH-ruokavaliopistemäärä:50, Itämeren ruokavaliota kuvaava Baltic Sea Diet Score:n50, suomalaisiin ravitsemussuosituksiin perustuva Finnish Children Healthy Eating Index:n54 matalammat pistemäärät ovat yhdistetty heikompaan kognitioon ja koulumenestykseen. Näiden tulosten perusteella heikompi ruokavalion laatu monella eri mittarilla mitattuna on siis ollut yhteydessä matalampiin kognitiivisin toimintoihin ja heikompaan koulumenestykseen. Yhteistä näissä ruokavalion laatua kuvaavissa indekseissä on se, että niissä terveellinen ruokavalio sisältää runsaasi kasviksia, hedelmiä, marjoja, kalaa ja täysjyvää ja vain vähän tyydyttynyttä rasvaa ja punaista lihaa. Toisaalta joissain tutkimuksissa välimeren ruokavaliota kuvaava Mediterranean Diet Score ei ole ollut yhteydessä koulumenestykseen suomalaislapsilla54.

Ruokakolmio.jpg
Itämeren ruokavaliomalli. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Runsaasti hedelmiä, vihanneksia ja kotona valmistettuja ruoka 6–12 kuukauden iässä on myös yhdistetty parempaan kognitioon neljän vuoden iässä55. Lisäksi länsimainen ruokavalio joka sisälsi runsaasti pikaruokaa, punaista ja prosessoitua lihaa, virvoitusjuomia, uppopaistettuja ja puhdistettuja ruokia on yhdistetty heikompaan kognitioon 17-vuoden iässä56.

Interventiotutkimuksia on ruokavaliomuutosten vaikutuksista oppimiseen ja kognitioon on vielä vähän, mutta kolmen kuukauden satunnaistetussa ja kontrolloidussa kouluruokatutkimuksessa pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio paransi lukutaitoa, mutta heikensi tarkkaavaisuutta 10-vuotiailla lapsilla57. Nämä vaikutukset olivat kuitenkin vahvempia pojilla, lapsilla joiden vanhemmat olivat korkeammin koulutettuja, sekä niillä joilla oli normaali tai hyvä lukutaito tutkimuksen alussa58.

Onko nukkuminen kuin laittaisi rahaa pankkiin?

Uni on välttämätöntä aivojen, oppimisen ja muistin kehittymiselle59. Joidenkin tutkimusten mukaan lyhyt uni on yhteydessä heikompaan kognitioon ja koulumenestykseen lapsilla ja nuorilla60. Lasten liikunta ja ravitsemus –tutkimustulosten mukaan myös heikompi unen laatu saattaa olla yhteydessä heikompaan kognitiiviseen toimintaan (Luojus, Haapala ym. julkaisematon). Myös unen vaikutukset kognitioon ja oppimiseen voivat välittyä esimerkiksi ravitsemuksen kautta – lyhyt unen kesto on esimerkiksi yhdistetty epäterveelliseen, energiatiheitä pikaruokia ja makeisia suosivaan, ruokavalioon 9–11-vuotiailla lapsilla61.

Voiko ylipaino heikentää oppimista?

Ylipaino ja lihavuus on yhdistetty heikompiin kognitiivisiin toimintoihin21,62–64 ja koulumenestykseen65,66 lapsilla ja nuorilla. Lisäksi insuliiniresistenssi67 ja kohonnut valtimotautiriski on yhdistetty pienempään hippokampuksen tilavuuteen, madaltuneeseen valkean aineen yhtenäisyyteen ja etuotsalohkon valkoisen aineen tilavuuteen nuorilla68,69 ja heikompaan kognitioon lapsilla70. Joidenkin tutkimusten mukaan myös matala-asteinen tulehdustila voi heikentää koulumenestystä71. Ylipaino on kuitenkin myös yhdistetty positiivisesti koulumenestykseen intialaisilla lapsilla62, mahdollisesti tarkoittaen sitä, että liiallinen energiansaanti saattaa olla parempi aivojen kehitykselle kuin aliravitsemus.

Yhteenveto

Vaikka suurin osa elintapojen, kognition ja koulumenestyksen välisistä yhteyksistä on edelleen poikkileikkaustutkimuksia, ne yhdessä olemassa olevien interventiotutkimusten kanssa tukevat käsitystä siitä, että monipuolinen fyysinen aktiivisuus, terveellinen ruokavalio ja riittävä uni tukevat oppimista.

Monipuolisen liikunnan tulisi sisältää sekä sykettä nostavaa liikkumista että motorisia taitoja kehittävää ja kognitiivisestikin haastaa liikettä. Ravitsemustutkimusten perusteella riittävä raudan, DHA:n ja EPA:n saanti voi edistää kognitiota samoin kuin kalan ja vihannesten, hedelmine ja marjojen syönti. Toisaalta runsas pikaruuan syönti näyttäisi olevan yhteydessä heikompiin kognitiivisiin taitoihin. Ruokavaliot, jotka sisältävät paljon edellämainittuja ravinto- ja ruoka-aineita sekä vain vähän tyydyttynyttä rasvaa, prosessoitu lihaa ja sokeria. Lisäksi riittävä uni on keskeistä aivojen hyvinvoinnille ja sitä kautta oppimiselle.

Lähteet

  1. Donnelly JE, Hillman CH, Castelli D, et al. Physical Activity, Fitness, Cognitive Function, and Academic Achievement in Children. Med Sci Sport Exerc. 2016;48(6):1197-1222. doi:10.1249/MSS.0000000000000901.
  2. Haapala EA, Väistö J, Lintu N, et al. Physical activity and sedentary time in relation to academic achievement in children. J Sci Med Sport. 2016;20:583-589. doi:10.1016/j.jsams.2016.11.003.
  3. Syväoja HJ, Tammelin TH, Ahonen T, Kankaanpää A, Kantomaa MT. The associations of objectively measured physical activity and sedentary time with cognitive functions in school-aged children. PLoS One. 2014;9(7):e103559. doi:10.1371/journal.pone.0103559.
  4. Booth JN, Leary SD, Joinson C, et al. Associations between objectively measured physical activity and academic attainment in adolescents from a UK cohort. Br J Sports Med. 2014;48(3):265-270. doi:10.1136/bjsports-2013-092334.
  5. Maher C, Lewis L, Katzmarzyk PT, Dumuid D, Cassidy L, Olds T. The associations between physical activity, sedentary behaviour and academic performance. J Sci Med Sport. 2016;19(12):1004-1009. doi:10.1016/j.jsams.2016.02.010.
  6. Syväoja HJ, Kantomaa MT, Ahonen T, Hakonen H, Kankaanpää A, Tammelin TH. Physical Activity, Sedentary Behavior, and Academic Performance in Finnish Children. Med Sci Sports Exerc. 2013;45(11):2098-2104. doi:10.1249/MSS.0b013e318296d7b8.
  7. Esteban-Cornejo I, Tejero-González CM, Martinez-Gomez D, et al. Objectively measured physical activity has a negative but weak association with academic performance in children and adolescents. Acta Paediatr. 2014;103(11):e501-e506. doi:10.1111/apa.12757.
  8. LeBlanc MM, Martin CK, Han H, et al. Adiposity and physical activity are not related to academic achievement in school-aged children. J Dev Behav Pediatr. 2012;33(6):486-494. doi:10.1097/DBP.0b013e31825b849e.
  9. Kamijo K, Pontifex MB, O’Leary KC, et al. The effects of an afterschool physical activity program on working memory in preadolescent children. Dev Sci. 2011;14(5):1046-1058. doi:10.1111/j.1467-7687.2011.01054.x.
  10. Hillman CH, Pontifex MB, Castelli DM, et al. Effects of the FITKids Randomized Controlled Trial on Executive Control and Brain Function. Pediatrics. 2014;134(4):e1063-e1071. doi:10.1542/peds.2013-3219.
  11. Mullender-Wijnsma MJ, Hartman E, de Greeff JW, Doolaard S, Bosker RJ, Visscher C. Physically Active Math and Language Lessons Improve Academic Achievement: A Cluster Randomized Controlled Trial. Pediatrics. 2016;137(3):1-9.
  12. de Greeff JW, Hartman E, Mullender-Wijnsma MJ, Bosker RJ, Doolaard S, Visscher C. Long-term effects of physically active academic lessons on physical fitness and executive functions in primary school children. Health Educ Res. 2016:cyv102. doi:10.1093/her/cyv102.
  13. Tarp J, Domazet SL, Froberg K, et al. Effectiveness of a School-Based Physical Activity Intervention on Cognitive Performance in Danish Adolescents: LCoMotion—Learning, Cognition and Motion – A Cluster Randomized Controlled Trial. PLoS One. 2016;11(6):e0158087. doi:10.1371/journal.pone.0158087.
  14. Gapin JI, Labban JD, Etnier JL. The effects of physical activity on attention deficit hyperactivity disorder symptoms: the evidence. Prev Med (Baltim). 2011;52 Suppl 1:S70-4. doi:10.1016/j.ypmed.2011.01.022.
  15. Gapin J, Etnier JL. The relationship between physical activity and executive function performance in children with attention-deficit hyperactivity disorder. J Sport Exerc Psychol. 2010;32(6):753-763. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21282836.
  16. Resaland GK, Aadland E, Moe VF, et al. Effects of physical activity on schoolchildren’s academic performance: The Active Smarter Kids (ASK) cluster-randomized controlled trial. Prev Med (Baltim). 2016;91:322-328. doi:10.1016/j.ypmed.2016.09.005.
  17. Krafft CE, Pierce JE, Schwarz NF, et al. An eight month randomized controlled exercise intervention alters resting state synchrony in overweight children. Neuroscience. 2014;256:445-455. doi:10.1016/j.neuroscience.2013.09.052.
  18. Krafft CE, Schwarz NF, Chi L, et al. An 8-month randomized controlled exercise trial alters brain activation during cognitive tasks in overweight children. Obesity (Silver Spring). 2014;22(1):232-242. doi:10.1002/oby.20518.
  19. Davis C, Tomporowski P, McDowell J, et al. Exercise improves executive function and achievement and alters brain activation in overweight children: a randomized controlled trial. Heal Psychol. 2011;30(1):91-98. doi:10.1037/a0021766.
  20. Koutsandreou F, Wegner M, Niemann C, Budde H. Effects of Motor versus Cardiovascular Exercise Training on Children’s Working Memory. Med Sci Sports Exerc. 2016;48:1144-1152. doi:10.1249/MSS.0000000000000869.
  21. Haapala E, Lintu N, Väistö J, et al. Associations of Physical Performance and Adiposity with Cognition in Children. Med Sci Sport Exerc. 2015;47(10):2166-2174. doi:10.1249/MSS.0000000000000652.
  22. Haapala EA, Lintu N, Väistö J, et al. Associations of Cardiovascular Fitness, Motor Performance and Adiposity with Cognition in Children. Med Sci Sport Exerc. 2015. doi:10.1249/MSS.0000000000000652.
  23. Gomez-Pinilla F. The combined effects of exercise and foods in preventing neurological and cognitive disorders. Prev Med (Baltim). 2011;52:S75-S80. doi:10.1016/j.ypmed.2011.01.023.
  24. Sedentary Behaviour Research Network. Letter to the Editor: Standardized use of the terms “sedentary” and “sedentary behaviours.” Appl Physiol Nutr Metab. 2012;37(February):540-542. doi:10.1139/H2012-024.
  25. Carson V, Kuzik N, Hunter S, et al. Systematic review of sedentary behavior and cognitive development in early childhood. Prev Med (Baltim). 2015;78:115-122. doi:10.1016/j.ypmed.2015.07.016.
  26. Carson V, Hunter S, Kuzik N, et al. Systematic review of sedentary behaviour and health indicators in school-aged children and youth: an update. Appl Physiol Nutr Metab. 2016;41:240-265. doi:10.1186/1479-5868-8-98.
  27. Haapala EA, Poikkeus A-M, Kukkonen-Harjula K, et al. Associations of Physical Activity and Sedentary Behavior with Academic Skills – A Follow-up Study among Primary School Children. PLoS One. 2014;10:e107031.
  28. Hobbs M, Pearson N, Foster PJ, Biddle SJH. Sedentary behaviour and diet across the lifespan: an update systematic review. Br J Sports Med. 2014;49(July 2015):1179-1188. doi:10.1136/bjsports-2014-093754.
  29. Falkingham M, Abdelhamid A, Curtis P, Fairweather-Tait S, Dye L, Hooper L. The effects of oral iron supplementation on cognition in older children and adults: a systematic review and meta-analysis. Nutr J. 2010;9:4. doi:10.1186/1475-2891-9-4.
  30. Jiao J, Li Q, Chu J, Zeng W, Yang M, Zhu S. Effect of n-3 PUFA supplementation on cognitive function throughout the life span from infancy to old age: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Am J Clin Nutr J Clin Nutr. 2014;100(6):1422-1436.
  31. Baym CL, Khan NA, Monti JM, et al. Dietary lipids are differentially associated with hippocampal-dependent relational memory in prepubescent children 1 – 4. 2014:1026-1033. doi:10.3945/ajcn.113.079624.Physical.
  32. Zhang J, Hebert J, Muldoon M. Dietary fat intake is associated with psychosocial and cognitive functioning of school-aged children in the United States. J Nutr. 2005;135(April):1967-1973. http://jn.nutrition.org/content/135/8/1967.short. Accessed December 1, 2014.
  33. Lassek WD, Gaulin SJC. Sex differences in the relationship of dietary fatty acids to cognitive measures in American children. Front Evol Neurosci. 2011;3(November):1-8. doi:10.3389/fnevo.2011.00005.
  34. Boucher O, Burden MJ, Muckle G, et al. Neurophysiologic and neurobehavioral evidence of beneficial effects of prenatal omega-3 fatty acid intake on memory function at school age 1 – 3. Am J Clin Nutr. 2011;93:1025-1037. doi:10.3945/ajcn.110.000323.Am.
  35. Montgomery P, Burton JR, Sewell RP, Spreckelsen TF, Richardson AJ. Low Blood Long Chain Omega-3 Fatty Acids in UK Children Are Associated with Poor Cognitive Performance and Behavior: A Cross-Sectional Analysis from the DOLAB Study. PLoS One. 2013;8(6):e66697. doi:10.1371/journal.pone.0066697.
  36. Haapala E, Viitasalo A, Venäläinen T, et al. Plasma polyunsaturated fatty acids are directly associated with cognition in overweight children but not in normal weight children. Acta Paediatr. 2016:1-6. doi:10.1111/apa.13596.
  37. Sørensen LB, Damsgaard CT, Dalskov S-M, et al. Diet-induced changes in iron and n-3 fatty acid status and associations with cognitive performance in 8–11-year-old Danish children: secondary analyses of the Optimal Well-Being, Development and Health for Danish Children through a Healthy New Nordic Diet. Br J Nutr. 2015:1-15. doi:10.1017/S0007114515003323.
  38. Rask-nissila L, Tammi A. Neurological Development of 5-Year-Old Children Receiving a Low – Saturated Fat ,. 2000;284(8):993-1000.
  39. L. R-N, E. J, P. T, et al. Effects of diet on the neurologic development of children at 5 years of age: The STRIP project. J Pediatr. 2002;140(3):328-333. doi:10.1067/mpd.2002.122393.
  40. Innis SM. Dietary omega 3 fatty acids and the developing brain. Brain Res. 2008;1237:35-43. doi:10.1016/j.brainres.2008.08.078.
  41. Khan N a, Raine LB, Drollette ES, Scudder MR, Kramer AF, Hillman CH. Dietary Fiber Is Positively Associated with Cognitive Control among Prepubertal Children. J Nutr. 2015;145(1):143-149. doi:10.3945/jn.114.198457.
  42. Johnson M, Fransson G, Östlund S, Areskoug B, Gillberg C. Omega 3/6 fatty acids for reading in children: a randomized, double-blind, placebo-controlled trial in 9-year-old mainstream schoolchildren in Sweden. J Child Psychol Psychiatry. 2016. doi:10.1111/jcpp.12614.
  43. Florence M, Asbridge M, Veugelers P. Diet Quality and Academic Performance. J Sch Health. 2008;78(4):239-241. doi:10.1111/j.1746-1561.2008.00293.x.
  44. Young H, Benton D. The effect of using isomaltulose (Palatinose???) to modulate the glycaemic properties of breakfast on the cognitive performance of children. Eur J Nutr. 2014;54(6):1013-1020. doi:10.1007/s00394-014-0779-8.
  45. Isaacs EB, Gadian DG, Sabatini S, et al. The effect of early human diet on caudate volumes and IQ. Pediatr Res. 2008;63(3):308-314. doi:10.1203/PDR.0b013e318163a271.
  46. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, Schwab U, Lindi V, Lakka TA. Associations of diet quality with cognition in children-the Physical Activity and Nutrition in Children Study. Br J Nutr. 2015;114(7):1080-1087. doi:10.1017/S0007114515001634.
  47. Burrows T, Goldman S, Pursey K, Lim R. Is there an association between dietary intake and academic achievement: a systematic review. J Hum Nutr Diet. 2016:1-24. doi:10.1111/jhn.12407.
  48. Åberg M a I, Åberg N, Brisman J, Sundberg R, Winkvist A, Torén K. Fish intake of Swedish male adolescents is a predictor of cognitive performance. Acta Paediatr. 2009;98:555-560. doi:10.1111/j.1651-2227.2008.01103.x.
  49. Stea TH, Torstveit MK. Association of lifestyle habits and academic achievement in Norwegian adolescents: a cross-sectional study. BMC Public Health. 2014;14(1):829. doi:10.1186/1471-2458-14-829.
  50. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, Schwab U, Lindi V, Lakka T. Associations of diet quality with cognition in children – The Physical Activity and Nutrition in Children Study. Br J Nutr. 2015:in press. doi:10.1017/S0007114515001634.
  51. Vassiloudis I, Yiannakouris N. Academic Performance in Relation to Adherence to the Mediterranean Diet and Energy Balance Behaviors in Greek Primary Schoolchildren. J Nutr Educ Behav. 2014;46:164-170. doi:10.1016/j.jneb.2013.11.001.
  52. Esteban-Cornejo I, Izquierdo-Gomez R, Gómez-Martínez S, et al. Adherence to the Mediterranean diet and academic performance in youth: the UP&DOWN study. Eur J Nutr. 2015. doi:10.1007/s00394-015-0927-9.
  53. Feinstein L, Sabates R, Sorhaindo a, et al. Dietary patterns related to attainment in school: the importance of early eating patterns. J Epidemiol Community Health. 2008;62(8):734-739. doi:10.1136/jech.2007.068213.
  54. Haapala EA, Eloranta A-M, Venäläinen T, et al. Diet quality and academic achievement – A prospective study among primary school children. Eur J Nutr. 2016;in press.
  55. Gale C, Martyn C, Marriot L, et al. Dietary patterns in infancy and cognitive and neuropsychological function in childhood. J Child Psychol Psychiatry. 2009;50(7):816-823. doi:10.1111/j.1469-7610.2008.02029.x.Dietary.
  56. Nyaradi A, Foster JK, Hickling S, et al. Prospective associations between dietary patterns and cognitive performance during adolescence. J Child Psychol Psychiatry. 2014;55(9):1017-1024. doi:10.1111/jcpp.12209.
  57. Sørensen LB, Dyssegaard CB, Damsgaard CT, et al. The effects of Nordic school meals on concentration and school performance in 8- to 11-year-old children in the OPUS School Meal Study: a cluster-randomised, controlled, cross-over trial. Br J Nutr. 2015;113(8):1280-1291. doi:10.1017/S0007114515000033.
  58. Sørensen LB, Damsgaard CT, Petersen RA, et al. Differences in the effects of school meals on children’s cognitive performance according to gender, household education and baseline reading skills. Eur J Clin Nutr. 2016;(April):1-7. doi:10.1038/ejcn.2016.99.
  59. Kopasz M, Loessl B, Hornyak M, et al. Sleep and memory in healthy children and adolescents – A critical review. Sleep Med Rev. 2010;14(3):167-177. doi:10.1016/j.smrv.2009.10.006.
  60. Carson V, Tremblay MS, Chaput J, Chastin SFM. Associations between sleep duration , sedentary time , physical activity , and health indicators among Canadian children and youth using compositional analyses 1. 2016;302(June):294-302.
  61. Westerlund L, Ray C, Roos E. Associations between sleeping habits and food consumption patterns among 10-11-year-old children in Finland. Br J Nutr. 2009;102(10):1531-1537. doi:10.1017/S0007114509990730.
  62. Veena SR, Hegde BG, Ramachandraiah S, Krishnaveni G V, Fall CHD, Srinivasan K. Relationship between adiposity and cognitive performance in 9-10-year-old children in South India. Arch Dis Child. 2014;99(2):126-134. doi:10.1136/archdischild-2013-304478.
  63. Kamijo K, Pontifex MB, Khan N a, et al. The negative association of childhood obesity to cognitive control of action monitoring. Cereb Cortex. 2014;24(3):654-662. doi:10.1093/cercor/bhs349.
  64. Kamijo K, Pontifex MB, Khan N a, et al. The association of childhood obesity to neuroelectric indices of inhibition. Psychophysiology. 2012;49(10):1361-1371. doi:10.1111/j.1469-8986.2012.01459.x.
  65. Esteban-Cornejo I, Tejero-González CM, Castro-Piñero J, et al. Independent and combined influence of neonatal and current body composition on academic performance in youth: The UP & DOWN Study. Pediatr Obes. 2015;10:157-164. doi:10.1111/ijpo.239.
  66. Kamijo K, Khan N a, Pontifex MB, et al. The relation of adiposity to cognitive control and scholastic achievement in preadolescent children. Obesity (Silver Spring). 2012;20(12):2406-2411. doi:10.1038/oby.2012.112.
  67. Kanoski SE, Davidson TL. Western diet consumption and cognitive impairment: Links to hippocampal dysfunction and obesity. Physiol Behav. 2011;103(1):59-68. doi:10.1016/j.physbeh.2010.12.003.
  68. Yau PL, Javier DC, Ryan CM, et al. Preliminary evidence for brain complications in obese adolescents with type 2 diabetes mellitus. Diabetologia. 2010;53(11):2298-2306. doi:10.1007/s00125-010-1857-y.
  69. Yau PL, Kang EH, Javier DC, Convit A. Preliminary evidence of cognitive and brain abnormalities in uncomplicated adolescent obesity. Obesity. 2014;22(8):1865-1871. doi:10.1002/oby.20801.
  70. Scudder MR, Khan NA, Lambourne K, et al. Cognitive Control in Preadolescent Children With Risk Factors for Metabolic Syndrome. Heal Psychol. 2015;34:243-252.
  71. Esteban-Cornejo I, Martinez-Gomez D, Gómez-Martínez S, et al. Inflammatory biomarkers and academic performance in youth. The UP & DOWN Study. Brain Behav Immun. 2016;54:122-127. doi:10.1016/j.bbi.2016.01.010.

 

 

Aktiivinen arki voi vähentää ylipainon riskiä jo lapsilla

Tuoreen tutkimuksen mukaan päivittäin yli kolme tuntia liikkuvilla ja alle kuusi tuntia istuvilla 6–8-vuotiailla ylipainon riski on pienempi kuin fyysisesti passiivisemmilla ikätovereilla. Riittävän tehokasta liikuntaa ovat esimerkiksi kävely, pyöräily ja liikunnalliset leikit. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen liittyvät tulokset julkaistiin Liikunta ja Tiede -lehdessä.

Yhä suurempi osa lapsista ja nuorista on ylipainoisia. Siitä huolimatta tutkimusnäyttö liikunnan määrän ja kuormittavuuden yhteyksistä lasten ylipainoon on yllättävän vähäistä. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 386 kuopiolaisen 6–8-vuotiaan lapsen objektiivisesti mitatun liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteyksiä ikä- ja sukupuolivakioituun painoindeksiin ja ylipainoon esiintyvyyteen. Fyysistä aktiivisuutta ja passiivisuutta mitattiin syketiedot ja kehon liikkeet tallentavalla mittarilla. Analyyseissä otettiin huomioon monet sekoittavat tekijät ruokavalion laadusta vanhempien ja perheen taustaan.

Tutkimus osoitti, että lapsilla, joiden päivään sisältyi vähemmän liikuntaa sekä runsaasti fyysistä passiivisuutta, oli korkeampi painoindeksi kuin muilla lapsilla (Kuva 1)

 Kuva 1. Kevyen liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteydet sukupuoli-     ja ikä-vakioituun painoindeksiin

Liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteydet painoindeksiin eivät olleet kuitenkaan toisistaan riippumattomia. Kevyellä liikunnalla ja fyysisellä passiivisuudella oli hyvin vahva keskinäinen yhteys (Kuva 2). Toisin sanoen, mitä enemmän kevyttä liikuntaa lapsella oli, sitä vähemmän fyysisesti passiivista aikaa hänellä oli.

L&T_Fig3
Kuva 2. Kevyen liikunnan ja fyysisen passiivisuuden välinen yhteys.

Liikunnan tehoa ilmaistaan niin sanotulla MET-arvolla, joka kuvaa liikunnan aiheuttamaa lisääntynyttä energiankulutusta lepotasoon verrattuna. Tutkimuksessa riittävän liikunnan vähimmäisrajaksi osoittautui 3,5 tuntia liikuntaa päivässä millä tahansa kuormittavuustasolla joka ylitti 2 METiä.  Lisäksi fyysisen passiivisuuden raja-arvoksi osoittautui alle 6 tuntia päivässä.  Lapset, joiden liikkuminen oli tätä vähäisempää ja fyysinen passiivisuus runsaampaa, olivat muihin verrattuna useammin ylipainoisia tai lihavia. Vähintään 2 METin tasolla kuormittavia liikkumisen muotoja ovat esimerkiksi kävely, pyöräily, kiipeily, juoksuleikit, useat pallopelit, voimistelu ja tanssi. Fyysisesti passiivista toimintaa puolestaan on esimerkiksi istuminen sohvalla tai autossa sekä makailu.

– Lapset voivat saada liikunnan myönteisiä, ylipainoa ehkäiseviä vaikutuksia liikunnallisesta elämäntavasta, joka sisältää runsaasti kuormittavuudeltaan eri tasoisia leikkejä ja pelejä ja muuta aktiivista puuhaa. Fyysisesti passiivisten puuhien kuten ruutujen katselun vaihtaminen liikkuvampaan leikkiin voi jo auttaa, toteaa tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, post doc -tutkija Eero Haapala.

Aktiivisen elämäntavan edistäminen saattaa tukea ylipainoisuuden ehkäisyssä jo lapsuudessa. Myös lasten liikuntasuositusten mukaan lapset tarvitsevat päivittäin vähintään kolme tuntia kuormittavuudeltaan monipuolista liikuntaa.

Hyvä kunto ja kapea vyötärö suojaavat pitkäaikaissairaiden nuorten valtimoita

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat edelleen yksi suurimmista kansansairauksistamme ja merkittävä terveydenhuollon kuormittaja. Valtimotauteihin johtavat epäedulliset muutokset verisuonten rakenteessa ja toiminnassa alkavat usein jo lapsuudessa. Vähäinen liikunta, ylipaino ja huono kestävyyskunto ovat yhdistetty näihin muutoksiin väestöpohjaisissa perusterveissä lapsiaineistoissa. Erityisesti pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla ja nuorilla riski valtimotauteihin saattaa olla kohonnut. Tutkimuksissa on havaittu, että pitkäaikaissairaat ja vammaiset lapset liikkuvat vähemmän, ovat useammin ylipainoisia sekä huonokuntoisempia kuin heidän terveet ikätoverinsa.

Valtimoiden jäykistyminen ja niiden toiminnan häiriöt ovat yksi ensimmäisistä valtimotautien merkeistä. Valtimojäykkyydestä on kirjoitettu enemmän täällä.

Matalan kestävyyskunnon on havaittu olevan keskeinen valtimo- ja aineenvaihduntasairauksien riskitekijä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Kuten todettua, pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla ja nuorilla kestävyyskunto on usein heikompi kuin normaalisti kehittyvillä lapsilla ja nuorilla. Kuvassa 1. on esitetty pitkäaikaissairaiden ja vammaisten maksimaalisen hapenottokyvyn taso suhteessa väestöpohjaiseen vertailuaineistoon.

Fitness_kuva
KUVA 1. Suhteellinen maksimaalinen hapenottokyky pitkäaikaissairailla ja vammaisilla lapsilla. Lähde: Takken, Bongers,  van Brussel, Haapala, Hulzeboz (2017). ESRD: end-stage renal disease; SB: spina bifida; AP: achondroplacia; ALL: acute lymphoblastic leukemia; JIA: juvenile idiopathic arthritis; OI: osteogenesis imperfecta; CF: cystic fibrosis; CP: cerebral palsy

Tutkimuksia pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten ja nuorten valtimotautiriskiin olevista tekijöistä on vähän ja aikaisemmat tutkimukset ovat olleet hyvin pieniä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kestävyyskunnon, kehon koostumuksen kuvaajien sekä urheiluharrastuksen yhteyksiä valtimojäykkyyteen. Lisäksi tutkimme, onko olemassa kynnysarvo maksimaaliselle hapenottokyvylle ja kehon koostumuksen kuvaajille, jonka ylä- tai alapuolella valtimojäykkyys kasvaa.

Tutkimuksen menetelmät

Tutkimukseen osallistui 140 alankomaalaista pitkäaikaissairasta tai vammaista nuorta. Nuoret oli rekrytoitu mukaan tutkimukseen mm. kuntoutuskeskuksista, Wilhelminan lastensairaalasta sekä erilaisista järjestöistä.

Kestävyyskunto mitattiin joko polkupyöräegrometrilla (esimerkiksi kaikki sydänlapset ja -nuoret), juosten tehdyllä sukkulajuoksutestillä tai pyörätuolilla tehdyllä sukkula-ajotestillä. Riippumatta testaustavasta, tutkittavilta mitattiin hengityskaasujen vaihto hengityskaasuanalysaattorilla maksimaalisen hapenottokyvyn analysoimiseksi. Kehon koostumusta varten mitattiin vyötärönympärys, kehon rasvaprosentti sekä painoindeksi. Lisäksi painoindeksi ja vyötärönympärys ikä- ja sukupuolistandardoitiin Alankomaalaisen väestöaineiston perusteella. Urheiluharrastukseen osallistumisen tutkimiseksi tutkimukseen rekrytoitiin säännöllisesti, vähintään kahdesti viikossa, urheiluseuran harjoituksiin osallistuvia nuoria. Valtimoiden jäykkyys mitattiin kajoamattomalla Arteriograph-laitteella (Kuva 2). Myös valtimojäykkyys ikä- ja sukupuolistandardoitiin yli 3300 keskieurooppalaisen lapsen ja nuoren aineistoon perustuvien viitearvojen perusteella.

wp_20161107_006
KUVA 2. Arteriograph-laite, jota käytettiin valtimojäykkyyden mittaamiseen. Kuva: Eero Haapala

Tulokset

Tutkimukseen osallistuneesta nuoresta 17 oli sydänsairaus, neljällä keuhkosairaus, 10 aineenvaihdunnan sauraus, 11 ortopedinen vamma, 82 hermolihasjärjestelmän sairaus tai vamma, kuudella immunologinen tai hematologinen sairaus, kolmella syöpä ja seitsemällä epilepsia.

Tutkimuksessa havaittiin, että matalampi maksimaalinen hapenottokyky oli yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että nuorilla, joiden maksimaalinen hapenottokyky oli alle 35 mL/kg/min oli myös jäykemmät valtimot kuin muilla nuorilla. Suhteutettuna viitearvoihin, hapenottokyky 35 mL/kg/min on jonkin verran väestön keskimääräistä hapenottokykyä matalampi (Kuva 3). Toisin sanoen, välttyäkseen kohonneelta valtimojäykkyydeltä, ei tarvitse olla huippu-urheilija, vaan jo keskimääräinen hapenottokyky näyttäisi olevan valtimoille eduksi.

Fitness2-kuva
KUVA 3. Maksimaalisen hapenottokyvyn vertailuarvot iän ja sukupuolen mukaan. Vasemmalla pojat, oikealla tytöt. Lähde: Takken, Bongers, van Brussel, Haapala, Hulzebos (2017).

Tutkimuksessa myös pidempi vyötärönympärys oli yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Vastaavanlaista yhteyttä ei havaittu painoindeksillä tai rasvaprosentilla. Lisäksi vyötärönympärys joka ylitti 73 cm oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen. Suhteutettuna Alankomaiden väestötietoihin, tämä tarkoittaa sitä, että jo nuorten keskimääräinen vyötärönympärys oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen.

Urheiluharrastukseen osallistumisella ei tässä tutkimuksessa ollut yhteyttä valtimojäykkyteen.

Johtopäätökset

Riittävän liikunta ja terveellinen ruokavalio luovat pohjan myös pitkäaikaissairaiden ja vammaisten nuorten valtimoterveydelle. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikuisilla tehtyjen tutkimusten tuloksia siitä, että on tärkeää olla olematta huonossa kunnossa. Kohtuullisesti kuormittava ja rasittava liikunta on käytännössä ainoa tapa parantaa kestävyyskuntoa. Liikunta onkin tärkeää kaikille, mutta erityisesti niille joilla on pitkäaikaissairauksia. Urheiluharrastuksella ei kuitenkaan ollut yhteyttä valtimojäykkyyteen. Näyttäisi siltä, että urheiluharrastus, joka toistuu vain muutaman kerran viikossa, ei yksinään tarjoa riittävää valtimoiden toimintaa ja rakennetta edistävää kuormitusta.

Tässä tutkimuksessa jo väestön keskimääräistä vyötärönympärystä vastaava vyötärön mitta oli yhteydessä kohonneeseen valtimojäykkyyteen. Toisaalta painoindeksillä tai rasvaprosenttilla ei vastaavaa yhteyttä havaittu. Havaintomme eivät ole aivan uniikkeja, sillä suuressa israelilaistutkimuksessa sydäntautikuolleisuus lisääntyi 40 vuoden seurannan aikana, jos painoideksi oli ollut normaalipainon ylärajoilla tai korkeampi teini-iässä.  Tarvitaan kuitenkin lisää kehon koostumuksen ja terveyden kuvaajien raja-arvoja selvittäviä tutkimuksia, ennen kuin näistä tuloksista voi antaa väestötason suosituksia lasten ja nuorten terveydenedistämisen tueksi.

Artikkeli ”The associations of cardiorespiratory fitness, adiposity and sports participation with arterial stiffness in youth with chronic diseases or physical disabilities” julkaistiin European Journal of Preventive Cardiology -lehdessä. Artikkelin kirjoittaja-versio on löydettävissä täältä.

Perhetausta vaikuttaa lasten ohjatun liikunnan määrään ja ruutuaikaan

Tuoreen tutkimuksen mukaan vanhempien tulotaso ja koulutus näkyvät lasten liikunnan määrässä sekä ruutuajassa. Vanhempien pienemmät tulot ja matalampi koulutus ovat yhteydessä erityisesti vähäiseen ohjatun liikunnan määrään ja pojilla myös runsaampaan ruutuaikaan. Noin puolet 6–8-vuotiaista lapsista liikkuu suositusten mukaan terveytensä kannalta riittävästi. Puolella lapsista myös ruutuaika on suositusten rajoissa.

Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen liittyvät tulokset julkaistiin tieteellisessä European Journal of Sport Science -lehdessä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 486 kuopiolaisen lapsen liikunnan ja fyysisen passiivisuuden eri komponentteja sekä niiden yhteyksiä perheen tuloihin ja vanhempien koulutukseen. Osallistujista 238 oli tyttöjä ja 248 poikia. Liikuntaa ja fyysistä passiivisuutta mitattiin monipuolisilla ja kattavilla kyselylomakkeilla. Analyyseissä otettiin huomioon monet sekoittavat tekijät iästä ja sukupuolesta kyselylomakkeen täyttämishetken vuodenaikaan.

Puolella lapsista liikunta ja ruutuaika suositusten mukaista

Tulosten mukaan tytöt liikkuivat keskimäärin 1,7 ja pojat kaksi tuntia päivässä. Kokonaisliikunnan määrästä lähes puolet oli omatoimista liikuntaa. Suomalaisten kouluikäisille suunnattujen liikuntasuositusten mukaan koululaisten tulisi liikkua vähintään kaksi tuntia päivittäin. Tulosten mukaan 44 prosenttia tytöistä ja 56 prosenttia pojista liikkui näiden suositusten mukaisesti. Toisaalta lähes puolet lapsista ylitti suositellun kahden tunnin rajan ruutuajan käytössä erityisesti viikonloppuisin.

Matala sosioekonominen asema vähentää varsinkin poikien liikkumista

Perheen matala tulotaso sekä vanhempien matala koulutus olivat yhteydessä erityisesti vähäisempään ohjatun liikunnan määrään. Matalimman tulotason ja matalimmin koulutettujen vanhempien perheissä lapset osallistuivat kaksi kertaa vähemmän ohjattuun liikuntaan verrattuna muihin lapsiin.  Pojilla vanhempien matala koulutustaso oli yhteydessä myös vähäisempään kokonaisliikunnan määrään. Lisäksi pojat, joiden vanhempien tulo- tai koulutustaso oli matalin, viettivät lähes viisi tuntia viikossa enemmän ruutujen ääressä kuin muut pojat.

– Erityisen positiivista tuloksissamme oli, että suurin osa päivittäisestä liikunnasta oli omatoimista. Se osoittaa, etteivät ohjatut urheiluharrastukset ole välttämättömiä liikuntamäärien turvaamiseksi, summaa tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja, liikuntatieteiden maisteri Eeva Lampinen Itä-Suomen yliopistosta.

– On kuitenkin huolestuttavaa, että lasten liikunnan määrä näyttää vaihtelevan merkittävästi perhetaustan mukaan. Sosioekonomisten tekijöiden vaikutus on huolestuttavan suuri erityisesti pojilla. Erityisesti matalamman sosioekonomisen taustan perheistä tuleville lapsille tulisi tarjota tukea liikunnan lisäämiseen ja ruutuajan vähentämiseen.

Julkaisun tiedot ja linkki julkaisuun

Lampinen EK, Eloranta AM, Haapala EA, Lindi V, Väistö J, Lintu N, Karjalainen P, Kukkonen-Harjula K, Laaksonen D, Lakka TA. Physical activity, sedentary behaviour, and sosioeconomic status among Finnish girls and boys aged 6–8 years, European Journal of Sport science 2017;17:462–472

http://www.tandfonline.com/eprint/9sayHE4j6ZNzbQ98HAVv/full

 

Runsas reipas liikunta voi parantaa valtimoterveyttä jo lapsilla

Tuoreen tutkimuksen mukaan reipas liikunta on yhteydessä pienempään valtimoiden jäykkyyteen jo 6–8-vuotiailla lapsilla. Tutkimuksessa fyysisesti passiivisella ajalla tai kevyellä liikunnalla ei kuitenkaan ollut yhteyttä valtimoiden jäykkyyteen. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen liittyvät tulokset julkaistiin Pediatric Exericise Science -lehdessä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Cambridgen yliopiston kanssa.

Mitä valtimoiden jäykkyys tarkoittaa?

Valtimoiden jäykkyys riippuu niiden viskoelastisista ominaisuuksista. Normaalisti toimivat valtimot ehkäisevät ylimääräisen sydämelle aihetuvan työkuorman jakamalla sydämen työntämän verimäärän tasaisesti muualle elimistöön. Valtimoiden jäykistyessä pulssipaine aortassa kasvaa lisäten sydämen työmäärää. Verenpaineen nousun johdosta kasvanut sydämen työmäärä  lisää riskiä mm. sydämen vajaatoimintaan, sydämen hapenpuutteeseen, sydänlihaksen epänormaaliin kasvuun ja sydämen toiminnan heikkenemiseen.

Valtimoiden jäykistyminen johtuu valtimoseinämän elastiinin ja kollageenin suhteen muutoksista ja elastiiniin tulevien vauroiden johdosta jäykän kollageenin merkitys valtimoseinämässä kasvaa. Elastiinin vauritoitumista edistää esimerkiksi elimistön matala-asteinen tulehdustila, pitkäaikainen oksidatiivinen stressi joka johtaa kalkin kertymiseen valtimoiden seinämiin, muutokset solun omassa viestinnässä sekä endoteelin eli valtimon sisäpinnan toimintahäiriöt.

Valtimoiden jäykkyys terveysriskinä

Sydän- ja verisuonisairaudet ovat merkittävä kliininen, kansanterveydellinen ja -taloudellinen onglema, jotka alkavat kehittyä jo lapsuusiässä. Valtimoiden jäykkyyttä pidetään näiden sairauksien riskitekijänä. Aikuisilla suurentunut valtimojäykkyys on yhdistetty suurempaan sydänsairauksien ja sydänsairauksista johtuvan kuoleman riskiin, usein riippumatta muista riskitekijöistä. Suurentunut valtimojäykkyys on yhdistetty myös heikompaan kognitiiviseen suoriutumiseen sekä aivoinfarktin riskiin ikääntyneillä. Lapsilla puolestaan metabolinen oireyhtymä, lihavuus sekä huono kestävyyskunto on yhdistetty suurempaan valtimojäykkyyteen.

Liikunnan kuormittavuus

Liikunnan kuormittavuudella saattaa  olla merkitystä liikunnan vaikutuksiin valtimoiden jäykkyyteen ja toimintaan. Seuraavassa on kuvatty lyhyesti esimerkkien avulla mitä eri kuormittavuusluokat tarkoittavat. Usein liikunnan kuormittavuus määritellään lepoaineenvaihdunnan kerrannaisten (Metabolic Equivalent of Task, MET) avulla (Ridley ym. 2008). 1-1,3 MET:iä kuvaa aktiivisuuden tasoa, joka vastaa  karkeasti nukkumista ja hiljaa paikallaan makaamista. MET-taso 1,4-1,5 puolestaan kuvaa energiankulutusta joka vastaa hiljaista istumista. Alle 1,5 MET:in aktiivisuustasoa käytetään yleisesti fyysisen passiiviisuuden (sedentary behavior) raja-arvona (Sedentary Behavior Research Network 2012). Lisäksi fyysinen passiivisuus määritellään toiminnaksi istuvassa tai puolimakaavassa asennossa, jossa lihasaktiivisuus on hyvin vähäistä.

boys-1149665_1920

Kevyen liikunnan raja-arvoina lapsilla on usein käytettu >1,5-4 MET:in kuormittavuustasoa. Tämä tarkoittaa, että energiankulutus kevyessä liikunnassa on 1,5-4 kertaa suurempi kuin levossa. Esimerkkejä kevyestä liikunnasta on rauhallinen ja hiukan reippaampikin kävely sekä hiekkalaatikolla leikkiminen. Kohtuukuormitteista liikuntaa puolestaan on >4-7 MET:in kuormitustasolla tapahtuva aktiivisuus, jota on esimerkiksi luistelu, useat pallopelit, voimistelu sekä tanssi. Raskas liikuntaa vastaa useimmissa määritelmissä aktiivisuutta jossa energiankulutus on yli seitsemän kertaa suurempaa kuin levossa (>7 MET). Tällaisia aktiviteetteja ovat esimerkiksi kova juoksu, raskas pyöräily ja tehokas kiipeily.

Tutkimuksen tavoitteet

Tavoitteenamme oli tutkia 136 kuopiolaisen lapsen objektiivisesti mitatun liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteyksiä valtioiden jäykkyyteen.

Menetelmät

Fyysistä aktiivisuutta ja passiivisuutta mitattiin syketiedot ja kehon liikkeet tallentavalla mittarilla (Kuva 1).Liikunnan kuormittavuuden arvioinnissa hyödynnettiin tutkimuksessa tehtyä maksimaalisessa polkupyöräergometritestissä saavutettua maksimisykettä, jolloin lapsille kyettiin määrittämään yksilölliset raja-arvot liikunnan kuormittavuudelle. Valtimojäykkyyttä mitattiin pulssiaaltomittarilla. Analyyseissä otettiin huomioon monet sekoittavat tekijät ruokavalion laadusta unen määrään ja kehon rasvapitoisuuteen.

actiheart
Kuva 1. Syke- ja liikemittaukset yhdistävä Actiheart-mittari
pulssimittari-uusi-29-5-13_2
Kuva 2. Pulssiaaltomittari

Tulokset

Tutkimus osoitti, että pienempi määrä kohtuukuormitteista ja rasittavaa liikuntaa oli yhteydessä jäykempiin valtimoihin. Fyysisesti passiivisella ajalla tai kevyellä liikunnan vastaavaa yhteyttä ei havaittu (Taulukko). Tutkimuksessa havaittiin myös, että kuormittavampi liikunta aina kuuteen MET:iin saakka oli vahvemmin yhteydessä valtimojäykkyyteen kuin vähemmän kuormittava liikunta.

 β 95% LV for β P
Fyysinen pasiivisuus 0.144 -0.030 to 0.318 0.105
Kevyt liikunta 0.048 -0.126 to 0.223 0.583
Kohtuukuormitteinen liikunta –0.273 -0.448 to -0.097 0.003
Raskas liikunta –0.254 -0.428 to -0.080 0.005

Tutkimuksessa havaittiin myös, että lapsilla jotka liikkuivat alle 68 minuuttia vähintään viiden MET:in kuormittavuudella päivässä ja alle 26 minuuttia vähintään kuuden MET:in kuormittavuudella oli kohonnut valtimojäykkyys verrattuna enemmän päivässä liikkuviin lapsiin.

figure
Kuva 2. Fyysisen passiivisuuden ja liikunnan yhdistety yhteydet valtimojäykkyyteen. ST=sedentary time, fyysisesti passiivinen aika, PA=physical activity, liikunta/fyysinen aktiivisuus

Lisäksi tutkimuksen tulosten perusteella runsaampi liikunta, joka ylitti yllä mainitut raja-arvot, oli yhteydessä joustavampiin valtimoihin riippumatta fyysisen passiivisuuden määrästä (Kuva 2). Näiden tulosten perustella lapsilla, joilla oli sekä vähän fyysistä passiivisuutta että paljon reipasta liikuntaa oli joustavimmat valtimot, mutta reipas liikunta oli hyödyllistä myös silloin, kun fyysistä passiivisuutta oli paljon. Toisaalta vähäisempi fyysinen passiivisuus ei näyttänyt suojaavan valtimoita, jos reipasta liikuntaa ei ollut riittävästi (Kuvan 2 ”Low ST, low PA” -sarake).

Miksi vasta kohtuukuormitteisella liikunnalla löytyi yhteys?

Tässä tutkimuksessa vain kohtuukuormitteinen ja rasittava liikunta olivat yhteydessä valtimojäykkyyteen. Fyysinen passiivisuus tai kevyt liikunta eivät olleet yhteydessä valtimojäykkyyteen. Selitys tälle havainnolle saattaa olla se, että rasittavampi liikunta aiheuttaa valtimoille sellaista kuormitusta (shear stress), mikä saa aikaan myönteisiä muutoksia valtimon rakenteessa ja toiminnassa.

Miksi fyysisellä passiivisuudella ei havaittu yhteyttä valtimojäykkyyteen? Tämä havainto on samansuuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa ei myöskään ole havaittu yhteyttä fyysisen passiivisuuden, valtimojäykkyyden tai valtimoiden toiminnan välillä. Lasten elimistön suuri sopeutumiskyky saattaa myös kompensoida osin runsaan fyysisen passiivisuuden aiheuttamat epäedulliset muutokset. On kuitenkin mahdollista, että pitkään jatkuessaan runsas fyysinen passiivisuus lisää valtimoiden jäykistymistä.

Myöskään kevyt liikunta ei ollut yhteydessä valtimojäykkyyteen. On mahdollista, että kevyt liikunta ei aiheuta riittävää kuormitusta verenkiertoelimistölle myönteisten muutosten aikaansaamiseksi valtimoiden rakenteessa ja toiminnassa. Myös aikaisemmat tuloksemme tukevat tätä käsitystä siitä, että vaikka jo kevyt liikunta on merkityksellistä kehon rasvapitoisuuden kannalta, sydän- ja verenkiertolimistön toiminnan parantamiseksi tarvitaan kuormittavampaa liikuntaa (Collings ym. 2016).

Johtopäätökset

Tulosten perusteella reipas ja rasittava liikunta olivat yhteydessä parempaan valtimoterveyteen. Vaikka tutkimus oli poikkileikkaustutkimus, nämä tulokset antavat tukea ajatukselle, että lasten päivittäisen ja kuormittavuudeltaan monipuolisen liikunnan tulisi sisältää vähintään tunti reipasta liikuntaa.

Istuva elämäntapa voi heikentää erityisesti poikien oppimista

liikunta-ja-oppimien_ig

Tuoreen tutkimuksemme mukaan istuva elämäntapa on yhteydessä 6–8-vuotiaiden poikien heikkoon lukutaitoon kolmena ensimmäisenä kouluvuonna. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen perustuvat tulokset julkaistiin äskettäin Journal of Science and Medicine in Sport -tiedelehdessä. Tutkimus on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston ja Cambridgen yliopiston kanssa.

Tutkimuksessa seurattiin 153 kuopiolaista 6–8-vuotiasta lasta ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Fyysistä aktiivisuutta ja passiivisuutta mitattiin yhdistetyllä syke- ja liikemittarilla ja lukutaitoa ja matemaattista osaamista standardoiduilla testeillä.

Tutkimus osoitti, että pojilla vähäinen reipas fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus ensimmäisellä luokalla olivat yhteydessä heikompaan lukutaitoon 1.–3. luokalla. Erityisesti ne pojat, joille kertyi alle kaksi tuntia reipasta fyysistä aktiivisuutta sekä yli 3,5 tuntia fyysisesti passiivista aikaa päivässä, menestyivät muita poikia heikommin lukutaitoa mittaavissa testeissä. Vähäinen reipas fyysinen aktiivisuus ja runsas fyysinen passiivisuus olivat pojilla yhteydessä myös heikompiin matemaattisiin taitoihin ensimmäisellä luokalla. Tytöillä vastaavia yhteyksiä ei havaittu.

– Istuva elämäntapa, jossa yhdistyy vähäinen reippaan fyysisen aktiivisuuden ja runsas paikallaanolon määrä, näyttäisi olevan riskitekijä erityisesti poikien oppimiselle ensimmäisestä luokasta alkaen”.

Tulokset yhteneväisiä liikuntasuositusten kanssa

Alle kahdeksanvuotiaiden lasten tuoreissa fyysisen aktiivisuuden suositusten mukaan lasten tulisi olla fyysisesti aktiivisia vähintään kolme tuntia päivässä. Kouluikäisten liikuntasuositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi olla fyysisesti aktiivisia vähintään 1-2 tuntia päivittäin. Nyt saatujen tulosten mukaan alle kaksi tuntia reippaasti liikkuvilla pojilla, joille kertyi myös paljon fyysistä passiivisuutta, oli heikoin lukutaito. Toisaalta esimerkiksi pojilla, joille kertyi paljon fyysistä passiivisuutta, mutta runsaasti reipasta liikuntaa, lukutaito oli myös parempi kuin passiivisilla ja vähän liikkuvilla pojilla. Nämä tulokset viittavaat siihen, että erityisesti hyvin passiivinen elämäntapa voi häiritä oppimista.

Miksi yhteydet havaittiin vain pojilla?

Se miksi fyysisellä aktiivisuudella ja passiivisudella havaittiin yhteys vain poikien lukutaitoon ja matemaattiseen osaamiseen, saattaa johtua tyttöjen kypsyneisyydestä, sukupuolihormonien määrästä verenkierrosta tai paremmasta psykososiaalisesta hyvinvoinnista. On myös mahdollista, että tyttöjä tuetaan koulutyössä poikia enemmän, jolloin elintapojen vaikutus jää vähäisemmäksi.

Linkki artikkelin ilmaiseen kokoversioon:

2016_j-sci-med-sport_haapala-et-al_physical-activity-sedentary-time-and-academic-achievent

NEEDS-tutkimus on käynnissä – osallistujia tarvitaan edelleen

Ensimmäiset vapaaehtoiset NEEDS-tutkimukseen osallistuneet nuoret ovat jo lähellä oman tutkimusjaksonsa loppua. Alustavat tulokset ovat lupaavia ja juoksutreenit on tehty täysillä ja hyvällä huumorilla.

Tutkimukseen tarvitaan kuitenkin vielä lisää osallistujia. Jos olet 16-19-vuotias nuori, olet ennakkoluutoton ja valmis kokeilemaan uuttaa, olet enemmän kuin tervetullut osallistumaan tutkimukseen. Alla on kuvatu tutkimuksen kulku ja mittaukset sekä harjoittelujaksoa.

Projektin tarkoituksena on tutkia korkeaintensiivisen intervalliharjoittelun (HIIT) vaikutuksia mm. kognitioon, valtimoiden terveyteen, kehon koostumukseen ja kestävyyskuntoon. Tutkimus on suunniteltu siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän vaivaa osallistujille ja esimerkiksi harjoitukset pidetään kouluajalla tai sovitusti jonain muuna ajankohtana. Tutkimuksessa osallistujat jaetaan alussa joko harjoitusryhmään tai verrokkiryhmään. Harjoitusryhmä osallistuu ensin neljän viikon HIIT-harjoittelujakson ja verrokkiryhmä jatkaa tavanomaista elämäänsä. Neljän viikon jälkeen ryhmät vaihtavat paikkoja (Kuva 1).

Protokolla.jpg

Kuva 1. Tutkimuksen eteneminen

Mittaukset

Tutkimuksessa mukana olevat osallistuvat kolmeen mittaukseen yliopiston tiloissa. Mittauksissa kerätään tietoa kehon koostumuksesta mm. bioimpedanssilaitteella, valtimoiden terveydestä Arteriograph-laitteella (Kuva 2), kognitiosta tietokoneella tehtävillä testeillä ja kestävyyskunnosta polkupyörällä tehtävällä maksimaalisella polkemistestillä (Kuva 3). Kaikki mittaukset ovat turvallisia ja kivuttomia.

wp_20161107_006
Kuva 2. Valtimoiden jäykkyyden mittaus Arteriograph-laitteella
wp_20161107_009
Kuva 3. Kestävyyskunnon mittaus polkupyöräergometritestillä. Testissä mitataan tarkasti maksimaalista hapenottokykyä hengityskaasuanalyysin avulla.

Harjoitukset

HIIT-harjoituksissa juostaan 30-60 sekunnin mittaisia jaksoja mahdollisimman kovaa 8-12 kertaa. Jokaista juoksujaksoa seuraa 75 sekunnin lepojakso. Yksittäinen harjoituskerta kestää noin 30 minuuttia. Harjoitukset pidetään yleensä kouluaikana ruokavälitunnilla, mutta ne voidaan pitää myös muulla ajalla.

wp_20161010_002
Kuva 4. Harjoituksissa juostaan kahden, noin 20 metrin päässä toisistaan olevien, viivan väliä edestakaisin.

Mitä tuloksia tutkimukseen osallistumisesta voi odottaa?

Harjoittelu voi parantaa kestävyyskuntoa, jaksamista koulussa sekä valtimoiden terveyttä. Lisäksi osallistujat saavat tarkkaa tietoa kehostaan ja HIIT:in mahdollisuudesta kehittää näitä ominaisuuksia.

Suurempi EPA:n ja DHA:n saanti voi tukea ylipainoisen lapsen kognitiota

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen tulosten mukaan korkeampi EPA- ja DHA- pitoisuus veriplasman triglyserideissä ja fosfolipideissä on yhteydessä parempaan kognitiiviseen toimintaan ylipainoisilla lapsilla. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu vastaavaa yhteyttä normaalipainoisilla lapsilla. Tutkimuksen tulokset julkaistiin tieteellisessä Acta Paediatrica -lehdessä.plasma-pufa-and_cognition

Tutkimuksessa tarkasteltiin 444 kuopiolaista lasta, jotka olivat tutkimuksessa 6-8-vuotiaita. Ylipainoisia lapsia edustavassa otoksessa oli 58. Tutkimuksessa määritettiin monityydyttymättömien rasvahapojen osuus veriplasman triglyserideissä, fosfolipideissä ja kolesterolestereissä. Yksittäisten rasvahappojen lisäksi laskettiin EPA:n suhde arakidonihapon osuuteen. Kognitiota arvioitiin päättelykytaitoja mittaavalla Ravenin matriisitestillä. Sekoittavina tekijöinä analyyseissä otettiin mm. koko kehon rasvaprosentti, kypsyys, hiilihydraattien saanti, fyysinen aktiivisuus ja perhetausta.

Tulosten mukaan sekä suurempi EPA- sekä DHA osuus plasman triglyserideissä oli yhteydessä korkeampaan pistemäärään kognitiotestissä ylipainoisilla lapsilla, mutta vastaavaa yhteyttä ei havaittu normaalipainoisilla lapsilla. Lisäksi suurempi EPA:n suhde arakidonihappoon plasman triglyserideissä ja fosfolopideissä oli yhteydessä parempaan kognitioon, mutta vain ylipainoisilla lapsilla.

Näiden tulosten perusteella runsaampi monityydyttymättömien rasvahappojen, ja erityisesti EPA:n ja DHA:n, saanti ruokavaliosta voi edesauttaa kognitiivisiä toimintoja etenkin ylipainoisilla lapsilla. Pitkittäistutkimuksia tarvitaan kuitenkin vahvistamaan nämä tulokset.

Miksi yhteydet havaittiin vain ylipainoisilla lapsilla?

Tutkimuksia, joissa olisi verrattu miten runsaampi monityydyttymättömien rasvahappojen saanti vaikuttaa kognitioon normaalipainoisilla ja ylipainosilla lapsilla ei ole. Siksi syy siihen, miksi yhteydet havaittiin vain ylipainoisilla lapsilla, on osittain epäselvä.

Muista tutkimuksista on kuitenkin saatu  viitteitä siitä, että lapset, joilla on esimerkiksi matala lukutaito tai vaikeuksia keskittyä hyötyvät enemmän runsaammasta monityydyttymättömien rasvahappojen saannista (esim. Johnson ym. 2016). Voikin olla, että runsaampi monityydyttymättömien rasvahappojen saanti on erityisen hyödyllistä niiden lasten aivojen ja kognition kehittymiselle, joilla on muita riskitekijöitä heikolle kognitiiviselle suoriutumiselle. Ylipainoisilla lapsilla ja nuorilla on esimerkiksi havaittu normaalipainoisia lapsia pienemmät hippokampuksen tilavuudet (esim. Yau ym. 2014) sekä tehottomampi aivojen prosessointi kogntiivisen tehtävän aikana (Kamijo ym. 2014). Monityydyttymättömien rasvahappojen saanti saattaa myös vaikuttaa matala-asteisen tulehduksen vähenemiseen, jolla voi olla myönteisiä vaikutuksia myös aivojen terveyteen (Bazinet ym. 2014).

Istumisen vaihtaminen kevyeenkin liikuntaan voi ehkäistä lapsen lihomista

Tuoreen tutkimuksen mukaan jo 10 minuuttia lisää reipasta liikuntaa päivässä vähentää rasvakudoksen määrää ja parantaa kestävyyskuntoa 6-8-vuotiailla lapsilla. Liikunnan yhteys rasvakudoksen määrään on sitä suurempi mitä kuormittavampaa se on. Fyysisen passiivisuuden eli lähinnä istumisen vaihtaminen kevyeenkin liikuntaan vähentää rasvakudoksen määrää. Liikunnan tulee olla vähintään kohtuullisesti kuormittavaa, jotta se parantaisi kestävyyskuntoa.

 Itä-SuomLiikunta, rasva ja kestävyyskunto.pngen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimukseen liittyvät tulokset julkaistiin arvostetussa Sports Medicine -lehdessä. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Cambridgen yliopiston liikuntatutkijoiden kanssa.

Tutkimuksissa tarkasteltiin 410 kuopiolaisen lapsen liikunnan ja fyysisen passiivisuuden yhteyksiä kehon rasvakudoksen määrään ja kestävyyskuntoon. Liikuntaa ja fyysistä passiivisuutta mitattiin sydämen sykettä ja kehon liikkeitä koskevat tiedot tallentavalla Actiheart-liikuntamittarilla. Kehon rasvakudoksen määrää mitattiin kaksienergiaisella röntgensäde-absorptiometria (DXA) -menetelmällä. Kestävyyskuntoa mitattiin maksimaalisella polkupyörä-ergometritestillä. Tilastollisissa analyyseissä vakioitiin useat keskeiset sekoittavat tekijät kuten ruokavalio ja uni.

Tutkimus osoitti, että mitä enemmän lapset käyttivät aikaa liikuntaan, sitä pienempi heidän koko kehonsa ja keskivartalonsa rasvan määrä oli. Yhteys oli sitä voimakkaampi, mitä kuormittavampaa liikunta oli. Jo 10 minuuttia rasittavaa liikuntaa päivittäin harrastavilla lapsilla oli koko kehossa ja keskivartalossa 26–30 prosenttia vähemmän rasvakudosta kuin lapsilla, jotka eivät harrastaneet rasittavaa liikuntaa. Vasta kohtuullisesti kuormittava liikunta oli yhteydessä parantuneeseen kestävyyskuntoon.

Tutkimusaineistosta voitiin laskea, että 10 fyysisesti passiivisen minuutin vaihtaminen vastaavaan määrään rasittavaa liikuntaa pienentäisi koko kehon ja keskivartalon rasvakudoksen määrää 13 prosenttia. Myös kevyt tai kohtuullisesti kuormittava liikunta fyysisen passiivisuuden sijaan näyttäisi vähentävän rasvakudoksen määrää, vaikkei yhtä paljon kuin rasittava liikunta. Kymmenen minuutin fyysisen passiivisuuden vaihtaminen kohtuullisesti kuormittavaan tai rasittavaan liikuntaan parantaisi myös kestävyyskuntoa.

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella pienetkin muutokset liikuntatottumuksissa voivat vaikuttaa lasten painonhallintaan ja kestävyyskuntoon. Kuormittavuudeltaan monipuolisen liikunnan lisääminen ja paikallaan olon vähentäminen näyttäisi olevan tärkeä keino ehkäistä ylipainoa ja parantaa kestävyyskuntoa lapsuudessa.

Linkki Open Access -julkaisuun

Collings PJ, Westage K, Väistö J, Katrien Wijndaele, Atkin AJ, Haapala EA, Lintu N, Laitinen T, Ekelund U, Brage S, Lakka TA. Cross-Sectional Associations of Objectively-Measured Physical Activity and Sedentary Time with Body Composition and Cardiorespiratory Fitness in Mid-Childhood: The PANIC Study. Sports Medicine 2016. Julkaisu saatavissa ilmaiseksi

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkikimuksen johtaja Timo Lakka kertoo tutkimuksen tuloksista: https://www.youtube.com/watch?v=8rxNdugxwTg

 

 

 

Terveellinen ruokavalio tukee lasten lukutaitoa

Tuoreen tutkimuksen mukaan terveellisesti syövillä lapsilla on parempi lukutaito kuin muilla kolmena ensimmäisenä kouluvuonna. Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen ja Jyväskylän yliopiston Alkuportaat-tutkimuksen aineistoihin perustuvan tutkimuksRuokavalio ja koulumenestys_Eur J Nutr 2016.pngen tulokset julkaistiin äskettäin European Journal of Nutrition -lehdessä.

Tutkimuksessa seurattiin 161 kuopiolaista 6–8-vuotiasta lasta ensimmäiseltä kolmannelle luokalle. Ruokavalion laatua selvitettiin ruokapäiväkirjojen ja koulutaitoja standardoitujen testien avulla. Lasten ruokavalio arvioitiin sitä terveellisemmäksi, mitä paremmin se noudatti niin sanottua Itämeren ruokavaliota sekä suomalaisia ravitsemussuosituksia, eli sisälsi runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja, kalaa, täysjyväviljoja, rasvatonta maitoa ja pehmeitä rasvoja sekä niukasti punaista lihaa ja sokerisia tuotteita.

Tutkimus osoitti, että lapset, joiden ruokavalio sisälsi runsaammin kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyvää, kalaa sekä tyydyttymättömiä rasvahappoja ja vähän sokerisia tuotteita menestyivät muita paremmin lukutaitoa mittaavissa testeissä.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että terveellisen ruokavalion ja lukutaidon yhteydet toisella ja kolmannella luokalla olivat riippumattomia ensimmäisen luokan lukutaidosta. Tämä tarkoittaa sitä, että terveellisesti syöneet kehittyivät lukutaidossa enemmän kuin heikommin syöneet.

– Merkittävää tuloksissa oli myös se, että ruokavalion ja lukutaidon yhteydet olivat riippumattomia monista muista tekijöistä kuten perhetaustasta, fyysisestä aktiivisuudesta, rasvaprosentista ja fyysisestä kunnosta, tutkija Eero Haapala painottaa.

Vanhemmat, koulut ja kaupalliset toimijat yhdessä tukemaan terveellisiä valintoja

Tulosten perusteella terveellinen ruokavalio tukee lasten oppimista ja koulumenestystä.  Sisällyttämällä jokaiselle aterialle terveellisiä valintoja voidaan tukea terveellisen ruokavaliokokonaisuuden syntyä ja edistää ruokavalion laatua. Vanhemmat ja koulut ovat merkittävässä roolissa terveellisten ruokavalintojen tarjoajina. Lisäksi kaupallisilla yrityksillä on keskeinen rooli terveellisten tuotteiden tarjonnassa ja tuottamisessa.

Myös aikaisempi tutkimus tukee havaintoja

Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa on aikaisemmin havaittu, että terveellinen ruokavalio, joka perustuu niin sanottuun Itä-meren ruokavalioon, oli yhteydessä parempaan päättelykytaitoon 6-8-vuotiailla lapsilla. Näiden tulosten perusteella terveellinen ruokavalio on keskeinen oppimista tukeva tekijä.

Linkki artikkeliin

http://rdcu.be/ke6F

Tutkija kertoo tuloksista

Rahoitus

Tutkimusta ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiö.